Buried At Last: Dark Clarity (EP)

Riihimäkeläinen punkin, hardcoren, metallin ja rockin rajamailla operoiva viisikko käytti aiemmin nimeä At Last. Aven mörisevällä laululla ja loppunelikon melodisella, mutta mättävällä soitolla juokseva yhtye pistää neljän biisin omakustanteisen EP:n ulos. Parin kitaran ja rytmiryhmän luoma keitos maistuu menevältä, melankoliselta ja säröiseltä. Riffiä pistellään, hiki lentää, mutta myös syvissä vesissä virtaavia tummia pohdintoja osataan annostella. Eniten touhu on tiukkaa punkkia tai melodisempaa hardcorea, mutta kaiken kaikkiaan yhtyeen tyyli on ainakin kotimaan rajojen sisällä kohtuullisen omalaatuista. Mörisevä laulu ei oikeastaan ruoski vaan pohdiskelee ja siitä meinaa jopa saada selvän. Vaikka särö on koko ajan vahvasti mukana, on hommassa rutosti melodiaa ja aitoa tummaa molliaskelmaa. Tiukkaa, mutta rauhallista. Tyyntä, mutta räiskyvää. En tiedä hakeeko yhtye edes sen kummempaa iskevyyttä tai erottuvia kohtia, mutta siinä tulee joka tapauksessa vastaan äänitteen suurin ongelma. Levy kulkee alusta loppuun aika tasavahvasti samassa kaavassa ja jää hiukan turhan paljon sitä yhtä halkoa sahaamaan. Silti, kyllä BAL on sen verran omilla linjoillaan ja kompromissittomasti pistelee, että positiivisen puolelle menee ja seuraavia levytyksiä jään odottamaan mielenkiinnolla.