Fast Rock Factory

Hc-punk ei ole kuollut. Kun soittimeen lyödään Fleshdancen Vaseliinia!-EP, melkeinpä toivoisi sen olevan kuollut. Sen verran rajusti metsään mennään.

Kahdeksan keskimäärin minuutin pituista Hc-rallia samassa nipussa. Älyttömät lyriikat tekijänsä, eli Vinkun surkeasti tulkitsemana. Ihan kelvollisia melodioita löytyy: Lennetään Blåkullaan onnistuu kliseisen kertsinsä ansiosta takertumaan kuuntelijan takaraivoon, mutta sekin alkaa lähinnä ärsyttää. Myös Psykoottiset apinat ja Diktaattorin viimeinen kevät ovat vielä kuunneltavia, mutta loput eivät ylitä edes kipurajaa. Paitsi ehkä intron virkaa toimittava Teema hopeisesta hevosesta, siinä kun ei lauleta. Vaikka tyyli onkin selkeä Hc-punk, biisit eivät ole sellaista tykitystä, että kunnon Hc-fanit saisivat päivittäisen agressioannoksensa, joten jäljelle ei taida jäädä juuri yhtään kuulijakuntaa, joille voisi Fleshdancen comeback-EP:stä jäädä jotain käteen. Se, että kansilehdessä biisien järjestys ja pituudet ovat väärin, lähinnä huvittaa, kun EP:n on kuunnellut muutaman kerran läpi. Ainut plussamerkintä levyllä on mukiinmenevät melodiat, mutta nekään eivät pysty hilaamaan EP:n yleistasoa pois pohjalta.

"Älä valita, se on punkkia! Ei oo niin tarkkaa!"

Jonnekin se raja on vain vedettävä.