Tink: Northern Hemisphere (EP)

Helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä tai yhden miehen kitarapop-yhtye Tink julkaisee ensimmäisen virallisen julkaisun takavuosien cd-r-julkaisujen jälkeen. Kaksi näistä on päätynyt myös Desibelin arvioon ja kerännyt allekirjoittaneelta hyviä palautteita ja ”nimi muistiin”-kehotuksia tyylikkäällä akustispainotteisella popillaan. Eniten Tink kumartaa 60-lukuiseen pehmeän kaihoisaan ajattomuuteen, toista herran itsensä tarjoamaa kuvailua ”80-lukuinen kitarapop” ei EP:ltä erota yhtä vahvasti.

Pienillä kosketinmausteilla ja kepeällä rytmiryhmällä koristeltu, mutta pääasiassa akustisen kitaranäppäilyn ja hempeän laulun varassa kulkeva kiekko alkaa mukavan reippaasti etenevällä, mutta silti kauniin haikealla Youth Against Tolstoylla. Longyearbyen rauhoittuu kaihoisasti hymyillen, mutta kulkee edelleen bändisoiton tahtiin. Täysin slovari-maisemiin jarrutellaan True To My Wordilla, jossa lähes kuiskaavaksi hiljentyvä laulu onneksi kasvaa alun jumituksesta kivan kuuloisella duuri-näppäilyllä. Kiirehän Tinkillä ei tunnu olevan mihinkään, mikä tällaisessa musiikissa on vain plussaa. Ainakin niin kauan kuin homma ei mene paikallaan junnaavaksi laahaavuudeksi. Eikä se sitä Tinkillä tee.

Ajattoman oloisen pop-näytteen päättävät kaihoisasti astelevat Civic Pride/Civic Shame ja And Then You´re Out Of Time. Vaikka Tinkin EP ei oikeastaan pidäkään sisällään mitään niskakarvoja nostattavaa, on herra edelleen vähintään yhtä hyvässä vedossa kuin demoillaan ja paketti on tottakai kehittynyt valmiimpaan suuntaan. Kyllä tätä ilokseen kuuntelee, vaikkei ihon alle päästäkään. Tekisi mieli antaa samat neljä tähteä, mutta kyllä asteikon on ns. ”oikeiden levyjen” kohdalla oltava hiukan tiukempi. Siksi kolme ja puoli.