The Coffinshakers: The Coffinshakers

Cobra

Mitä jos… -kysymykset ovat parhaita keskustelun avaajia. Spekulointi on pienen ihmisparan elämässä yksi viihdyttävimpiä tapoja liikuttaa äänijänteitään. Aina voi pohtia että entäs jos se maajoukkue olisikin voittanut sen karsintaottelun? Tai jos olisikin itse jättänyt senkin sanomatta? Tai kuoliko se Elvis sittenkään ja kuka ampui JFK:n ja miksi?

Nyt ei kuitenkaan liikuta Elviksen salaliittoteorioiden parissa vaan ruotsalaisen death country-yhtyeen The Coffinshakersin uutukaisen albumin arvion kimpussa. Entäpä jos… -pohdinnat liittyvät aiheeseen silti olennaisesti, sillä heti ensimmäisistä lauletuista hetkistä nousee mieleen kysymys, että onkos tässä nyt hiukan nuorempana henkiin herännyt Johnny Cash laulamassa omaa nekrologiaan. Sen verran samalta nimittäin kuulostaa bändin ääni Rob Coffinshakerin tulkinta. Yhtyeen vampyyrien, nekromanian, muumioiden ja voodoon parissa liikkuvat kappaleet ovat tiivistyneet entistä vakavammin otettavan, italo westernien taustalle sopivan kantrijylhyyden pariin. Sävyt liikkuvat autereisemmasta rautalangasta väräjämpään tummuuteen. Syvällä uidaan koko ajan, eikä näiltä mustapukuisilta kuoleman enkeleiltä taida kannattaa paljon armoa mennä anelemaan.

Jo aiemmin yhtyeen pyrkimys yhdistää goottitunnelmat kantriin on onnistunut melkoisen vahvasti. Nyt yhtye on saanut hommaan mukaan entistäkin tasavahvemman tyylikkyyden. Kappaleissa on imua, äänessä syvyyttä ja tarvittavaa rentoutta ja yhtye hallitsee sekä jamittelevan rockituksen että tumman haaveilun. Tumman sävyjä lisää entisestään mm. piano ja toimivat taustalaulut. Kyllä Arkunravistelijoita kannattaa lähteä Qstockiin katsomaan eikä tätä levyä kannata hankkia vain keikkaan valmistautumista varten. Tästä nimittäin luulisi riittävän iloa pitkään, vaikka koko ajatus tällaisen synkistelyn pohjalta onkin aika kiero. Johnny Cash näköjään elää ikuisesti Elviksen tapaan…