Julkaistu: 18.06.2007
Arvostelija: Tomas Ojapelto
Duna
Kyussin ja Fu Manchun rumpalina tunnetuksi tullut Brant Bjork tarttui sooloprojektiaan varten kitaraan ja astui kannujen takaa mikrofonin ääreen lavan edustalle. Bjorkin näkemys on letkeämpi ja fiilistelevämpi kuin monet hampaat irvessä toteutetut fuzzpörinät. Ilta-auringon lämmössä makoillessa jumittelevat riffit rennolla otteella soitettuna soljuvat korvakäytävien syövereihin ja kylmä mallasjuoma kurkusta alas. Aurinkolasit otsalta silmille, mukava asento ja nauttimaan.
Bjorkin ja veljesten levy sopii täydellisesti tiettyihin hetkiin, jolloin sen tähtimäärää voisi nostaa yhdellä. Tilannesidonnaisena se kuitenkin aktiivista musiikinkuuntelijaa hieman harmittaa. Missään vaiheessa ei irroitella tai innovatiivisesti etsitä uusia ilmaisukanavia. Vaikka se on julmasti sanottu niin tällaisenaan levy on ihan kiva, mutta pitkällä aikavälillä se unohtuu mielestä hyvinkin nopeasti. Pisteet kuitenkin oivasta kiekosta niihin hetkiin kun laiskotellaan rannalla ja kesäpäivä kääntää suupieliä korviin.
Kalifornian Palm Desert, stoner rockin syntymäseutu on myös Brant Bjorkin kotipaikka. Kyussin ja Fu Manchun jälkeen rumpupallilta kitaraan ja vokalisointiin siirtynyt Bjork on julkaissut rennosti groovaavaa fuzzrockiaan vuodesta 1999.
Katso myös:
Brant Bjork @ desibeli.net
(Päivitetty 13.2.2011)