Ion Dissonance: Minus The Herd

Century Media

Vaikka kuinka yritän, on silti kovin vaikeaa, melkeinpä mahdotonta kuvitella corehtavan deathmetallin maailmaa ilman Meshuggahia. Kyseisen bändin vaikutus kun tuntuu laajenevan kiihtyvällä vauhdilla, tässä melkeinpä yhtä räjähdysmäisesti paisuvassa genressä. Meshuggahin merkittävin etu on siinä, että yhtye kykenee muokkaamaan pyörteisen metallikaaoksen tahtomakseen keitokseksi niin kovin helpon tuntuisesti. Tuota samaa temppua yrittävät luonnollisesti lukuisat muutkin bändit ja aina silloin tällöin joku onnistuukin yrityksessä.

Kanadalainen Ion Dissonance on siitä mielenkiintoinen orkesteri, että se ei oikeastaan onnistu omassa yrityksessään nousta kalifiksi kalifin paikalle, mutta olisi väärin puhua mistään varsinaisesta epäonnistumisestakaan. Yhtye lähtee ponnistamaan toki niistä samoista tutuista askelmerkeistä, mutta Minus The Herd laskeutuukin yllättäen jonnekin sektorin ulkopuolelle. Suuri kiitos saavutuksesta kuuluu rytmiryhmälle (Xavier St. Laurent – basso, Jean-Francois Richard - rummut), jonka työhön suurin osa biisien koukuista perustuu. Tekninen, koukeroinen ja äärimetallin eri tyylejä yhdistelevä kokonaisuus kykenee saavuttamaan sen musertavan ahdistuksen pisteen, jossa valokin jo hämärtyy kivuliaasti mustuudeksi. Kyseessä on taito, josta moni kilpakumppani on takuulla kateellinen. Vokalisti Kevin McCaugheyn piinatessa kurkkuaan ja kuulijoiden kuuloelimiä, herra onnistuu samalla tatuoimaan mielen sopukoihin joitakin tarkkoja kuvia sekä väläyksiä.

Ion Dissonancen albumi paranee kuuntelukertojen myötä kummasti ja etenkin kiekon jälkimmäinen puolisko kasvattaa kynsiään ajan kuluessa. Albumin selkeimpiä heikkouksia on sen suora sukulaissuhde esikuviinsa, sekä alkupuolen lievä tasapaksuus.