Ari Koivunen: Fuel For The Fire

SonyBMG

Idols. T�ydellisesti puhkikulutettu kulkurista kaunottareksi -tyyppinen tv-formaatti, jota olemme t��ll� pieness� Suomessakin saaneet seurata jo kolme tuotantokautta, joka tarkoittaa sit�, ett� oikeasti hyv�t laulajat ovat kilpailussa harvassa. Vaikka musiikilliselta kannalta formaatilla ei ole katsojalle suurta annettavaa, min�kin seurasin kolmatta kautta mielenkiinnolla, kun halusin n�hd�, kuinka kaksi lupaavaa hevimiest�, Antti Railio ja Ari Koivunen tulisivat p�rj��m��n kilpailussa. Ensiksi mainittu oli jo ennest��n tuttu powermetal-pumppu Celestyn keulakuvana, mutta j�lkimm�iseen tutustuin vasta sarjan aikana. Uskomattoman sympaattisen oloinen kaveri, ja ennen kaikkea erinomainen laulaja, t�m� Koivunen. Kilpailun lopputuloksen me kaikki tied�mme, ja maamme eturivin hevimiehist� n�ytti ottavan asiakseen Hevi-Arin debyytin rakentamisen: biisintekij�ist� voisi nostaa esille Suburban Triben Janne Joutsenniemen, Stratovariuksen Timo Tolkin, Nightwishin Marco Hietalan ja Ter�sbetonin Jarkko Aholan. Eik� siin� ole jo tarpeeksi syit� tarkastaa baarialan jokapaikanh�yl�n esikoislapsi, Fuel For The Fire.

Fuel For The Firest� oltiin suurin sanoin tekem�ss� nimenomaan hevilevy�, ja kyll� siit� sellainen tulikin. Laaja-alaista, p��osin kevyehk�� metallia pit�en sis�ll��n pakolliset heviballadit. L�tyn avaa lupauksia antava God Of War, joka koostuu loistavista s�keist�ist�, Iron Maiden -riffittelyst� ja hyv�st� kertsist�. Huippubiisi, toisin kuin heti per��n tuleva radiohitti Hear My Call, joka on hyv�st� kertos�keist�st� huolimatta turhankin helposti pureskeltavaa popmetal-kamaa, ja lis�ksi biisiss� on paljon toistoa, joten se alkaa puuduttaakin nopeasti. En toki sano biisin olevan huono. Nostaisin esiin my�s loppupuolelta l�ytyv�n Losing My Insanityn, josta Tony Kakko on tehnyt niin Sonata Arcticalta kuulostavan, ett� alkaisi naurattaa, jos biisi ei olisi avauksen j�lkeen levyn parhaimmistoa. Yll� mainittujen isojen nimien biisit Fuel For The Fire, Angels Are Calling, Our Beast ja Stay True edustavat albumin jykev�� runkoa, mutta muut alkavat olla jo melko keskinkertaisia. Our Beastista viel� sen verran, ett� yll�tyin kovasti, ett� Hietala l�hti tekem��n t�lle levylle biisi�, miesh�n esitti aikanaan mielipiteens� Idolsin kaltaisista t�hdenteko-ohjelmista. Lieneek� Ari sulattanut vanhan hevarin syd�men, kun nuorukainen l�hti kilpailuun julistamaan raskaan musiikin ilosanomaa. Ai niin, levyn p��tt�� karmea hevi-versio Kirkan Hetki ly� -kappaleesta, joka j�� alkuper�isversion jalkoihin enemm�n kuin 100-0. Tosin aloin jo mietti�, ett� eih�n t�m� nyt niin hirve�n rajusti v�kisinmaattu kappale ole, kunnes Ari kajauttaa ilmoille mit� rautaisimman JAJAU!!:nsa, jolloin alan etsi� hirsim�kist�ni vahvaa k�ytt� ja sopivan n�k�ist� kattoparrua.

Itse Koivunen on laulajana kielt�m�tt� todella hyv�, mutta samalla hiomaton timantti, sill� ��ni soundaa viel� v�h�n pojulta, ja siten laulusta puuttuu viel� karismaa. Taustab�ndi hoitaa hommansa rautaisella ammattitaidolla, onhan mukana mm. Children Of Bodomista tuttu Janne Wirman. Sen sijaan kuorojen k�ytt�� Arin taustoilla olisi voitu joissain biiseiss� harkita tarkemmin.

Mietin p��ni puhki annanko levylle kolme t�hte� vai viel� puolikkaan p��lle. P��dyin kolmeen muutamista syist�. Ensiksikin albumi ei ole hyv� kokonaisuus, johtuen tietysti s�velt�jien suuresta m��r�st�. Samaa rakennetta on k�ytetty monissa biiseiss�, ja keskinkertaisia perusbiisej� on liikaa, jolloin levy k�y puuduttavaksi turhan nopeasti. Joskin paikoin meno on todella kovaa ja kunnon �ss�biisej�kin l�ytyy. Debyytti on hoidettu kunnialla l�pi, mutta melkeinp� viel� suurempi kysymys on, ett� miten k�y seuraavan kiekon kohdalla.

Ps. Erikoismaininta upeasta kansitaiteesta!