Bayside: The Walking Wounded

Victory Records

Popahtavaa, ja välillä vähän punkahtavaakin emorockia Yhdysvaltojen New Yorkista meille tarjoilee nelihenkinen Bayside viidennellä studioalbumillaan The Walking Wounded. Bändi on tunnettu surumielisistä lyriikoistaan ja melodioistaan, eikä tämä levy tee poikkeusta, sillä tunnelma on läpi levyn varsin melankolinen.

Mutta mennään levyn kimppuun. Kärkeen täytyy tietysti katsastaa sinkkulohkaisu Duality, joka osoittautuu mukavankuuloiseksi kappaleeksi. Biisi on aika perusemoa, tässä tapauksessa tunnelmoivien kertsien väliin rakennetut säkeistöt ovat paljolti Anthony Ranerin laulun varassa, mutta huoletta vastuun voi kaverille jättää, sillä kyseessä on hyvä, erottuva ja genreen sopiva ääni. Kuitenkin sinkkubiisi ja muut kipaleet jäävät ykkösraita The Walking Woundedin varjoon. Biisissä on pieniä folk-vaikutteita ja kertosäe tuo mieleen punkahtavan version Teleksin Tuulilasin nurkkaan -kappaleesta. Selkeä johtobiisi muuten laadultaan kovin tasaisella levyllä. Ja joka emolevyltähän löytyy ne rauhallisemmat rallit ja tässä tapauksessa niistä ainakin Landing Feet First toimii hyvin.

Melodiafriikkipuoleni huutaa onnesta kun tämä levy pistetään soimaan, sillä hyviä ja koukuttavia melodioita löytyy biisistä kuin biisistä, eikä yksikään kappale ole kuraa. Usein melodiat ovat turhankin tuttuja, kuten esimerkiksi muuten mainion Carry Onin kertosäkeessä tai Dear Your Holinessin riffeissä. Niinkin usein, että muistiinpanoihin on pakko kirjata miinusmerkintä.

Albumi ei erotu sen suuremmin sadoista ja tuhansista muista emorock-genren edustajista, mutta on kieltämättä ihan hyvä levy. Emodiggarina tältä levyltä voisi kaapata biisin tai pari poltettavaksi kokoelmalevylle automatkoja varten, mutta ei tätä kautta genreen ihastu. Rapakontaustan hyvistä arvioista päätellen jollekulle tämä aukeaa enemmänkin, mutta minun levyhyllyssäni The Walking Wounded sijoittuu sopivasti keskitason yläpuolelle.