From Autumn To Ashes: Holding A Wolf By The Ears

Vagrant Records

From Autumn To Ashes, eli tuttavallisemmin F.A.T.A. päästelee höyryjä pihalle melodisen metalcoren muodossa. Porukan neljäs studioalbumi kantaa nimeä Holding A Wolf By The Ears ja se sisältää kaksitoista lyhyttä, genrelle uskollista rykäisyä. Pureudutaan pikaisesti genreen, kun metalcore on allekirjoittaneellekin melko uusi nimitys. Eli tämä raskaan musiikin alatyyli yhdistelee mm. hardcorepunkkia ja heavymetallia (riippuen keneltä kysytään) kuulostamatta kuitenkaan perinteiseltä thrashmetallilta. Se pitää sisällään örinää ja agressiivista soitantaa pystyen silti tunnelmoimaan rauhallisesti. Genreä edustavat esimerkiksi sellaiset yhtyeet, kuin Hatebreed, Killswitch Engage ja Overcast. Itselleni levyn materiaali tuo mieleen sanan alternativemetal, mutta käytetään nimitystä metalcore, kun se tuntuu olevan tarkempi ja muodikkaampi ilmaisu.

Mennään kuitenkin varsinaiseen arvion kohteeseen, eli jenkkiryhmän uusimpaan tuotokseen. Lätyn sisältämä musatyyli tuli yllä kerrottua suhteellisen tarkasti ja kaava on sama koko 40 minuuttia. Eli säkeistö ryitään örisemällä läpi, kertseissä laulu muuttuu usemmiten puhtaaksi ja melodiat ovat niissä hyviä ja korkeita. Homma käy levyn aikana turhankin tutuksi, mutta omat helmensä tämäkin albumi tarjoaa. Sinkkubiisit Deth Kult Social Club ja Everything I Need ansaitsevat paikkansa singleinä ja peesissä tulevat herkempi Delusions Of Grandeur sekä tarttuva On The Offensive.

Albumi syntyi median painostamana, sillä laulaja vaihtui muutama kuukausi ennen levytyssessiota, mutta harmikseen kriitikot eivät päässeet tarttumaan laulun heikkouteen, vaan Francis Mark on mikin takan loistava. Vaihdot kirpeästä örinästä korkeaan puhtaaseen lauluun toimivat kivuttomasti ja kaiken kaikkiaan laulupuolelle ei moitteen sijaa jää. Vielä kun sama mies hoitaa studiossa rummut, niin Markin voi sanoa olevan bändille oike kultakimpale. Myös kitarasankari Brian Deneeve saa osansa kiitoksista.

Mietin kauan, annanko levylle kolme vai kolme ja puoli tähteä. Päädyin kolmeen ja perustelen päätöstäni lievällä kaavamaisuudella ja puuroutumisella, ja sillä, että se jokin jää monissa biiseissä puuttumaan. Levyn on kuitenkin ihan ok, ja minun arviointitaulukossani se tarkoittaa kolmea tähteä.