Aortaorta: Movement Is All (EP)

Roku/Tuska & Ahdistus/Sonitus Insulto

Aortaortan pojat määrittelevät yhtyeensä sekameteliorkesteriksi. En ole aiempia tuotantoja kuullut, mutta Movement Is All on ilmeisesti edeltäjiään suoraviivaisempi ja murskaavampi. Puuttumatta sen enempää siihen onko tämä suuntaus parempaan vai ei, siitähän en mitään voi sanoa, ratkaisu kuulostaa ainakin näin erikseen kuultuna varsin toimivalta.

Oman määritelmäni mukaan Aortaorta tekee raskaaseen punk/avantgarde-soundiin perustuvaa vetopasuunalla ja haitarilla maustettua musiikkia, jonka kujeilevuudessa voidaan kuulla Dead Kennedysin kaltaisia häirikköjoukkoja. Pelin henki on siis örinässä, bassossa, joka kuulostaa enemmän kitaralta kuin kitarat itse ja satunnaisissa muutaman sekunnin tajunnanräjäytyshetkissä, joissa juuri ”erikoissoittimet” näyttelevät suuria osia. Tämä viiden biisin vinyylijulkaisu ei kauaa kestä, mutta esittelee kattavasti bändin hyvät kuin huonot puoletkin.

Hyviin puoliin lukeutuu biisien jäntevyys ja se, että niitä ei ole sutaistu vasemmalla kädellä. Kaikki on tarkkaan harkittua, mutta ei yliviilattua. Suuri huono puoli on se, että kerran biisit kuultuaan, ne tosiaan on kuullut. Ne eivät siitä sen enempää avaudu tai muutu, vaan pysyvät ihan perusvarmoina sävellyksinä niiden outoudesta (jota sivumennen sanoen ehkä korostetaan liikaa) huolimatta. Parhaana raitana erottautuukin muita asteen verran kompleksisempi Disco Sucks, joka yhdistää hymyilyttävää funkahtavaa rytmiä ja pasuunan halvasti jazzahtavia sulosointuja hyppelehtivään paahtoon. Bändi ei ota itseään turhan vakavasti ja tällaista rentoutta kaivattaisiin vielä hitunen enemmän muihinkin biiseihin.

Movement Is All osoittaa todeksi paitsi sen, että Aortaorta on paitsi taitava aggressionpurkausyksikkö, myös ehdottomasti vinyylijulkaisuihin sopivaa musiikkia tekevä joukko. Yhtye on saanut ulos nyt kaksi kymppituumaista, joista Movement Is All on toinen ja jos ja kun bändi alkaa suunnitella albumia, on suositeltavaa, että siitäkin julkaistaisiin vinyyliversio. Kaiken ryskeen rosoisuus ja täyteläisyys tulee parhaiten esiin juuri vinyylimuodossa, cd-versiona samantyyppisellä materiaalilla olisi liian suuri ärsyttämismahdollisuus – eivät tekijät siis vielä mitään Radiopuhelimia ole.