Maisema: Säkeet tästä maasta

Multibase

Maiseman-yhtyeen pehmeä suomenkielinen pop-musiikki viehättää pehmeydellään ja rehellisellä suoruudellaan. Vaikka Pasi Jouhkin lauluannista tuleekin vahvasti mieleen Pauli Hanhiniemi, on nelikon musiikissa pääsääntöisesti kepeämpi ja jopa folkimpi ote kuin vaikkapa Kolmannen naisen suomirockissa. Toki myös Maisemalla touhua leimaa perisuomalainen melankolia ja se rehellisyys – vaikeita tulkintaa vaativia kielikuvia tai ilkikurisuutta ei Maisemalta löydä hakemallakaan. Soiton vahva akustispainotteisuus ja pienuus aikaansaa sen, ettei vakavasta naamasta huolimatta mennä ihan puisevuuden puolelle. Kaikesta hyvästä huolimatta yhtye joutuu koko ajan taistelemaan eleettömyydestään johtuvaa jumahtamista vastaan. Parhaimmillaan nelikko onnistuu nousemaan suosta, mutta hetkittäin homma tahtoo mulahdella silmäkkeisiin.

Kakkosraitana soivan Parantajan laulun menevä, vahvasti kosketinvetoinen maalailu nousee esiin 12 raidan joukosta. Biisistä tulee mieleen jotenkin mieleen kiireetön ja äkkivääryyttä vailla oleva YUP - tosin Puoskareiden kohdalla kierouden puute on yleensä latistanut touhua. Se viimeinen puristus silti puuttuu tästäkin. Konstailemattoman laulaja-lauluntekijä-oloisen, kepeästi ja pienesti hymyilevän Yksi laulu-kappaleen kohdalla nelikko tuntuu olevan parhaimmillaan – riisuttu ja kiireetön pienuus sopii hienosti yhtyeen soundiin. Keskitytään olennaiseen. Melankolisen Kaipauksen kohdalla kiireettömyys ja pelkistetty soundipolitiikka tahtoo mennä hiukan yksiulotteisen laahaavuuden suuntaan. Bluesisti svengaava, vispilöillä sheikkaava ja pianolla jamitteleva Varis katulampun alla esittelee yhtyeen leikittelevämmän puolen ja homma tuokin tuomarinuormiomaisena fiilistelynä mukavasti sävyä pakettiin. Samoin rokkaava Pohjoisen noita-akka tuo uuden mausteen, muttei oikein biisinä viehätä edellisen tapaan.