Wentus Blues Band: Agriculture

Bluelight

Vaikka suomalaista blueskenttää hallitseekin tällä hetkellä sen kruunaamaton kuningatar Erja Lyytinen, on miesenergia still alive and well. Yksi näistä miesvahvistuksista tulee Kokkolan rämeiköistä ja puuvillapelloilta. Jo 21 vuotta kasassa ollut Wentus Blues Band puhaltaa henkeä Suomen blues-kenttään uudella levyllään, vaikkei pottia vielä räjäytäkään.

Down the Line –ralli ja mukavasti elmorejamesmaisella riffillä alkava Moonshine saavat homman mukavasti käyntiin, mutta todellinen herkku on lattiaan tahtia lyövä Take It Away. Passenger Bluesin riippakivenä on kliseisen toteutuksen tuoma painolasti, kun taas balladina Here In The Night toimii jo huomattavasti paremmin. Levyn kovinta menoa edustaa varmasti Country Love, jossa bändistä uhkuu samaa röhkeyttä ja livemeininkiä mitä Son Sealsissa aikoinaan. Kappaleessa voi kuulla myös hieman texasbluesvääntöä ja SRV –kikkoja, mutta hyvällä maulla. Lopulta levy päätetään optimistiseen nuottiin kappaleella My Kind Of People.

Tietenkin soinnillisesti bändi soi Fabulous Thunderbirdsin kaltaisella ytimekkyydellä ja Juho Kinaret laulaa äänessään hieman John Mayallin sävyjä. Muutamiin kappaleisiin olisin kaivannut vaikka huuliharpun tuomaa vaihtelua, koska välillä tuntui siltä ettei Pekka Gröhnin pianoa hyödynnetty tarpeeksi. Levylle olisi myös kaivannut enemmän särmää ja omaperäisyyttä. Tuotannollinen täydellisyys ei ole aina se paras vaihtoehto, sillä bluesiin pätee melko samat säännöt kuin punkiin. Tärkeintä ei ole täsmällisyys, kunhan tunne välittyy. Virheitä välttäessä saatetaan sortua tasapaksuuteen.