Pikku Kukka: Palma

Longplay Music

Pikku Kukan kotisivujen historiikki kertoo kahden laulavan kosketinsoittajan, Emilia Norpan ja Lotta Savolaisen perustaneen yhtyeen duokonseptilla. Tästä ajatuksesta ei kuulu olevan Palmalla enää paljoa jäljellä, sillä yhtyeeseen sittemmin värvätyillä kitaristilla, basistilla ja rumpalilla on kokonaissoundin luomisessa varsin suuri rooli, samoin kuin vierailevalla hanuristilla ja huilistilla. Tulos on taiten instrumentoitua, hiukan jazzahtavaa, hiukan progehtavaa indiepoppia. Avausraita Kuule, luulen luokin niin vahvan Liekki-assosiaation, että hiukkasen jo häiritsee. Terveiset taas vetää vahvasti Ultra Bra -vainaan puoleen, onhan jo säe terveiset täältä puolan krakovasta / täällä tapahtui niitä asioita kuin suoraan Anni Sinnemäeltä. Hieman kiekuvilla naisäänillä on myös osansa tämän assosiaation luomisessa.

Levyn selkein vahvuus on kuitenkin kappalemateriaalin monipuolisuus: hittipotentiaalia omaava Tyttö ja poika murtautuu ulos turhasta pikkusievyydestä reippaalla kompilla, joka kelpaisi tanssilattiallekin. Kiihkeää jammailua on myös mainiossa Pimeää-biisissä, ja Voimalaulun utuisen kuulas kertosäe on todella kaunis. Hän tanssii minut puolestaan tavoittelee jylhää ja painostavaa tunnelmaa, ja ihan onnistuukin, nimisäe vaan kuulostaa minusta niin hölmöltä, että tökkii. Muutenkin levystä jää etäinen vaikutelma. Ehkä tässä yritetään vähän liikaa? Tästä huolimatta Palma on aivan erinomainen debyytti, ja Pikku Kukka kiinnostava yhtye, jonka tekemisiä aion seurata vastakin. Kauniin sään festaribändinä he olisivat varmasti erinomaisia, sääli että kiinnityksiä ei taida olla täksi kesäksi.