Airut: Langennut

Suomenkielistä ja alakulon voimalla etenevää metallia. Tiedän että tämä saattaa kuulostaa luettuna melko pahalta, mutta uskokaa tai älkää - Airut omaa myös runsaasti omaakin. Vuosina 1999 - 2004 yhtye ahkeroi kasaan yhteensä viisi pikkukiekkoa, jotka keräsivät etenkin loppupäästä kehuja osakseen, mutta eivät silti tuoneet bändille sen himoitsemaa levytyssopimusta. Niinpä yhtye päätyi tekemään debyyttipitkäsoittonsa omin voimin ja vaikka julkaisu viivästyikin viime syksystä, voi Airut olla ylpeä esikoisestaan.

Langennut on kahdeksan raskaan, vaan ei tukahduttavan metalliteoksen keskittymä, joka väistelee menestyksekkäästi ns. suomimetallin pahimmat klisheiköt. Ensinnäkin Airut ei nojaa Niskalaukaus/Kotiteollisuus tyyliseen junttaan, vaan uskoo enemmänkin thrashin ja tummemman metallin voimiin. Tämän lisäksi melodiset järkäleet saavat lisäväriä koskettimista, jotka eivät niinkään lähde sooloilemaan vaan tyytyvät maalailemaan taustalle eri sävyjä. Samoin vokalisointi ja lyriikat henkivät modernimpeja aikoja, tarinoiden keskittyessä pääosin nykyhtekeen ja jokapäiväisiin ongelmiin.

Airut eroaa siis melkoisesti lukuisista muista suomenkielisen metallin työstäjistä, mikä on laskettava tottakai eduksi, mutta sen oma linja jää myös aavistuksen verran hämärän peittoon. Välillä ryhmän suunnitelma toimii vastustamattomasti, mutta toisinaan kappaleiden erilaiset elementit tuntuvat melkeinpä sotivan toisiaan vastaan. Tai kuka tietää – ehkäpä se juuri onkin kaiken perimmäinen tarkoitus. Langennut ei pääse nousemaan vielä niskan päälle, mutta kirkkaimpien hetkiensä ansiosta se nousee aavistuksen verran irti muusta massasta. Lupaavaa.