Timo Rautiainen: Loppuun ajettu

King Foo Entertainment

Timo Rautiainen perusteli vuonna 2004 Trio Niskalaukauksen pist�mist� telakalle sanomalla, ett� ev��t on sy�ty. Suoraa ja rehellist� puhetta, mutta sellaista, jonka j�lkeen joka kriitikko kytt�� Rautiaisen soololevyj� korva tarkkana: onko niit� ev�it� nyt sitten l�ytynyt lis��? Loppuun ajettu antaa t�h�n kielt�v�mm�n vastauksen kuin edelt�j�ns� Sarvivuori. Ja onko tuo ihme, kun levyll� soittavat nyt my�s Niskalaukauksen Nils Ursin ja Jaakko Petosalmi. Tuttua synkk�� jynkytyst� siis, vaikka iskelm�hevin murmelinp�� kurkkiikin: kun Timo on viel� opetellut laulamaan matalammalta, luulin hetkin kuuntelevani Patea ja Popedaa.

T�st� huolimatta on todettava, ett� olisin murheissani, jos Rautiainen j�tt�isi Suomen musiikkikent�n. Vaikka ainekset ovat tuttuja, erottuu h�n silti oma��nisen� etenkin muista t�m�n saran yritt�jist�. Kukaan n�ist� ei laula yht� luontevan is�llisell� ��nell� nuorisokulttuurin rappiosta, sukurakkaudesta, vastuusta tuleville polville, tai siit� kun vituttaa niin ettei veri kierr�. Vaikkei Rautiainen suinkaan ainoa laulava nelikymppinen perheenis� ole.

Loppuun ajettua jynkytyst� tauotetaan edellisen soolon tapaan mainioilla kansanmusiikkinumeroilla (ja on levyll� my�s yksi Steen1:n kanssa tehty hiphopahtava raita, mutta olen hiljaa siit�). Kyl�tie on erinomaisen hyvin toimiva intro Outolintu-ralliin, joka on tarttuvuudessaan kyll� ainoa laatuaan koko levyll�. Yll�tyin hiukan, kun sanoituksen riimitelleelle Jarkko Martikaiselle ei oltu merkitty s�vellys- tai sovituskrediittej� - juuri t�llaista kevytkieroiluahan YUP:kin on viime levyilleen laittanut. Ehk� Rautiainen on vain ollut vaikutuksille alttiina... Sit� seuraava Loputon suo vahvistaa kuitekin my�s ajatusta, ett� Rautiaisen kannattaisi panostaa enemm�n folk-puoleensa.

Olisi melkoista k��nteisopportunismia Rautiaiselta olla hiljaa ilmastosta nyt, kun se on kaikkien huulilla - h�nh�n lauloi siit� jo viime vuosituhannen puolella. Levy saakin jylh�n p��t�ksen Arkissa, jonka ainoa vika on, ett� Alavilla mailla on viel� vaikuttavampi tulkinta aiheesta. T�m�n voi yleist�� koskemaan koko levy�: hienoa ja nautittavaa, mutta Rautiainen on tehnyt t�m�n jo aiemmin, ja paremmin. Kuulisinkin mielell�ni seuraavaksi h�nelt� esimerkiksi sen kokonaisvaltaisemmin kansanmusiikkiin painottuneen levyn.