Devin Townsend: Ziltoid the Omniscient

Inside Out

"Greetings humans. I...am Ziltoid...the Omniscient. I have come far from across the Omniverse. You...shall fetch me...your universe´s ultimate cup of coffee...black.

You have 5 earth minutes... "

Näillä sanoilla alkaa uusin matka Devin Townsendin, tuon kanadalaisen hullun professorin näkemykseen siitä miltä metallimusiikin pitää tuntua, näyttää ja ennen kaikkea kuulostaa. Reissu on puettu tarinan muotoon jossa pääosassa ovat Ziltoid Kaikkitietävä sekä kahvi. Kertomus on täynnä jännitystä, vauhtia, vaaratilanteita sekä luojalleen tuttua kieroa huumoria.

Intergalaktinen kohtaaminen ihmisten ja Ziltoidin välillä ei kuitenkaan jätä musiikkia taka-alalle. Juoni etenee niin välispiikkien (tarkemmin sanottuna mono- tai dialogien) kuin biisienkin osalta. Kappaleet eivät ole irrallisia osasia vaan kaikki palvelevat teemaa edistäen hurjaa avaruusseikkailua. Tunnelmat vaihtelevat tarinan mukana ja tämähän toimii erinomaisesti. Kansilehtisestä juonen etenemistä seuratessa uppoutuu mielikuviin ja sävellyksiin entisestään. Devin Townsend on luonut musikaalin jota tällä kertaa ei esitetä teatterissa tai valkokankaalla. Sen sijaan se tulvii tajuntaan mielikuvina ja äänimaailman ohella säestyksenä toimii cd itse.

The Devin Townsend Bandin nimen alla viime vuonna julkaistu albumi Synchestra nousi kärjen tuntumaan omalla arvoasteikollani miehen soolotuotannosta. Enpä millään uskonut että reilua vuotta myöhemmin pankki räjäytetään kraateriksi josta Ziltoid ylväästi kohoaa. En tiedä onko konseptilevyn ansiota vai mistä on kyse, mutta kokonaisuus ei aiempien tuotosten tapaan kärsi inflaatiota loppuaan kohden. Kitarasooloja se ainakin on karsinut. Soundimaailma on tuttua Deviniä eli täyteenahdettua. Sävellyksellisesti eroa aiempaan tehdään ehkä astetta rönsyilevimpinä biiseinä, mutta mistään kaaoksesta saati merkittävästä muutoksesta ei ole kyse. Vaikka huumori onkin oleellisessa osassa niin koko hommaa ei kuitenkaan ole lyöty lekkeriksi. Jotkut ovat nihkeilleet Tall Latten antikliimaksista, mutta eihän se ole edes varsinainen loppuratkaisu. Kun tarinaa seuraa ja sanoituksia lueskelee niin ne huippukohdat tulevat jo kahdessa viimeisessä (varsinaisessa) raidassa Color Your Worldissa sekä The Greysissä. Outro (Tall Latte siis) on enää vain humoristinen loppukaneetti.

2006 kesällä Devin Townsend antoi Strapping Young Ladin haastatteluissa ymmärtää että on lopen uupunut kiertämiseen sekä musiikintekoon. S.Y.L. saattaa ollakin telakalla, mutta sooloprojekti näyttäisi voivan hyvin. Ziltoid the Omniscient on tähän mennessä rennoin mutta samalla vahvin, tasaisin ja laadukkain miehen tuotannossa. Se tempaisee mukaansa viimeistään ensitahdeista lähtien ja kannattelee kuuntelijansa loppuun asti. Mustaa kahvia vaativa avaruusolento tarinassa jota säestää mahtipontinen muttei mauton progemetalli iskee ainakin tähän mielenlaatuun täydellisesti.