Au Revoir Simone: The Bird of Music

Moshi Moshi

Kiinnitin ensimm�isen kerran huomiota nykil�istrioon, kun luin yhtyeen s�est�neen ohjaaja-auteur David Lynchin runonlausuntaa. T�m�nlainen tempaus on omiaan her�tt�m��n mielenkiintoa, sill� lynchm�isyydest�h�n on tullut musiikinkin parissa adjektiivi, johon on totuttu liitt�m��n joukko positiivisia konnotaatioita. Ennakko-odotusten vastaisesti trio ei soita kuitenkaan savuista y�kerho tunnelmointia tai poikkitaiteellista h�r�ily�. Aurevoir Simonen tyylilaji on kepe� ja raikas synapop.

The Bird of the Musicilla Casiot soivat muovisesti ja rumpukoneet puksuttavat monotonista perusbeatia. T�m�n p��lle kaunis��niset tytt�set laulavat ilmeett�m�sti, kuten tyylilajiin kuuluu. Paikoin sointimaailmaa personoivat onnistuneesti torvisovitukset, jotka tuovat lis�� hilloa leiv�n p��lle. The Lucky One aloittaa levyn lupaavasti kellojen kilkutuksella ja hellytt�v�ll� melodialla. Kolmosraita, upea Fallen Snow, hurmaa beachboys-uruilla soitetulla hienolla sointukierrolla ja jopa progressiivisella rakenteellaan. T�m�n j�lkeen ilonaiheet j��v�t kuitenkin v�hiin, ja yhtyeen musiikki paljastuu varsin tavanomaiseksi, viile�n tyylikk��ksi elektropopiksi. Albumin ongelma on perustavaa laatua: sill� on liikaa t�yteraitoja, jotka muistuttavat liikaa toisiaan. Ja t�m� alkaa rasittaa, sill� se alleviivaa yhtyeen ilmaisun mit��nsanomattomuutta. INLAND EMPIRE� n�kem�tt� her�� kysymys: onkohan entinen suunnann�ytt�j� Lynch pudonnut vanhoilla p�ivill��n kelkasta, vai onko h�nen mesenaatiksi ryhtymisen takana kenties transendentaalisen meditaation kaapuun verhoiltu kupla.

Kommenttien keskiarvo:

davidbowiegirl kommentoi 25.03.2010:

Pisteet:

One of the sweetest albums I've heard. The start is a bit hard but it gets better on the last half of the album.

Yksi s�p�immist� (ja kevyimmist�) levyist� joita olen kuullut. Alku hieman kangertelee mutta viimeist��n puoliv�list� l�htien asiat l�htev�t rullaamaan. Suosittelen kuuntelemaan iloisina kes�- tai syysp�ivin�.