Last Days Of April: Might As Well Live

Bad Taste

Ruotsalainen Last Days Of April saapuu kesällä Helsinkiin konsertoimaan osana Fullsteamin Pitkä kuuma kesä-tapahtumasarjaa, joten yhtyeen aiemmin keväällä ilmestynyt uutuus lienee tarpeellista ottaa näin hieman jälkijunassakin Desibelin käsittelyyn. Ja miksipä ei, sillä Might As Well Live on osoittautunut hitaasti mutta vakaasti lämpöään luovuttavaksi pitkäsoitoksi. Parin ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen olin jo valmis hautaamaan kiekon pysyvästi mappi ööhön, mutta otettuani sen muutaman viikon kuluttua uudelle kierrokselle, alkoi jotain tapahtua. Ensi alkuun ympäripyöreiltä vaikuttaneet rallit alkoivat tarttua päänuppiin yhä vahvemmin ja pian sitä huomasikin jo hyräilevänsä levyn terävimpiä vetoja kaupungilla liikuskellessa.

Tämän jälkeen olikin syytä hieman ottaa tarkemmin selvää yhtyeestä - tai pikemminkin miehestä nimeltä Karl Larsson, joka käytännössä on yhtä kuin Last Days Of April. Jos en aivan väärin käsittänyt, aiemmin LDOA toimi hieman demokraattisemmassa yhtyemuodossa, mutta vuosien vieriessä soittajajoukkoa on erinäisistä syistä siirtynyt sivuun ja nykyinen versio henkilöityy hyvin vahvasti kaikki kappaleet kirjoittaneeseen ja yhdessä Pelle Gunnerfeldtin kanssa tuottaneeseen Larssoniin. Mitään tusinaosastoa ei tosin ole värvätty rumpalin ja basistin palleillekaan, sillä pesteistä ovat vastuussa mm. Loghista ja Randysta tutut muusikot. Last Days Of April liikkuu musiikillisesti melko tutussa indien ja powerpopin risteyksessä, mutta joku erikoisen maistuva sivukierre näissä kappaleissa on. Mutta kuten jo alussa sanoin, se vaatii ahkeraa toistoa, mutta palkitsee vaivan. Ja livenähän yhtye voi olla vaikka kuinka mahtava tahansa, ainekset tähän ovat nimittäin hyvin kasassa.