Brett Anderson: Brett Anderson

V2

Brett Andersonin parin vuoden takainen lyöttäytyminen yhteen entisen aisaparinsa Bernard Butlerin kanssa tuntui paperilla unelmien täyttymykseltä, mutta todellisuus osoittautui astetta karummaksi. The Tears-projekti tuntui parhaimmillaankin vain vanhan kierrätykseltä, eikä vanhasta Suede-energiasta ollut enää kuin ripaus jäljellä. Miesten taidot eivät varmasti ole muutamassa vuodessa kadonneet mihinkään, mutta viimeistään tämän myötä jossittelut toisiaan täydentävästä kultaisesta parivaljakosta voidaan haudata. Ei siis ihme että Anderson vihdoin ja viimein kokeilee siipiensä kantavuutta soolona.

Heti alkuun käy selväksi, ettei miehen ristimänimeä kantava pitkäsoitto ole mikään kauan haudottu mestariteos. Ei Andersonin tulkinnassa sinällään mitään vikaa ole, mutta ihmeellinen välinpitämättömyys siihen on vuosien myötä päässyt hiipimään. Mies tuntuu lurittelevan kappaleet läpi ikään kuin ulkomuistista, eikä niihin pääse sen myötä syntymään juuri mitään tunnesidettä, saati sitten dynamiikan tuntua. Ilman tunnistettavaa äänenväriä olisi vaikea kuvitella että puikoissa on yksi 90-luvun kiistatta suurimmista rock-tulkeista. Tilannetta ei paranna levyn melkoisen sliipattu ja pehmeä tuotantotyyli, joka tuntuu kuin pyytelevän anteeksi olemassa oloaan. Eivätköhän jo Sueden kolme ensimmäistä levyä osoittaneet, että otollisin maisema Brettin äänelle löytyy jostain kirkkaan, särmikkään ja synteettisen välimaastosta. Maanläheisyys sen sijaan tuntuu olevan miekkoselle yhtä myrkkyä.

Todelliselta katastrofilta Brettin soolo-debyytin pelastaa se, ettei mies onneksemme ole vielä unohtanut miten laadukkaita kappaleita kirjoitetaan. Biisimateriaaliltaan Brett Anderson-levy on selvästi Tearsin levyä – ja paikoin jopa Sueden A New Morningia – tasokkaampi teos. Vahavasti suedemainen Intimacy, synkkää uhmaavuutta tavoitteleva Scorpio Rising ja erityisesti hauras The Infinite Kiss osoittavat että lamastaan huolimatta Anderson on yhä tekijämiehiä.

Jälkimaku olisi taatusti ollut mehevämpi jos Andersonin selustassa olisi häärinyt Oakes-, Osman- ja Gilbert-nimisiä herroja.