500 kg lihaa: Nuori mies

Plastic Passion

Kauko Röyhkän, Pupu Lihaviston ja Maritta Kuulan jo vuonna 1982 perustama runonlaulanta-yhtye säveltää tunnettujen kotimaisten lyyrikoiden runoista omannäköisiään rock-kappaleita. Vuonna 2002 yli vuosikymmenen tauon jälkeen yhtä keikkaa varteen kootulle yhtyeelle kävi se perinteinen – homma maistui niin mukavalta että musiikin ystäville tarjoiltiin ensin vuonna 2004 paluualbumi Sielu ja viides studiokokonaisuus Nuori mies. Ja tutusti tekstejä ammennetaan mm. Uuno Kailaalta ja Aaro Hellaakoskelta, mutta myös Kuulan omia tekstejä kuullaan. Nykymuodossaan Röyhkän ja Kuulan ohella Olli Kauniskankaan, Kimmo Lainen ja Kari Salmisen täydentämä viisikko liikkuu aika kevyellä askeleella, vaikka soundipolitiikka onkin aika kaukoröyhkämäisen kuuloista rock-maailmaa. Kovin psykedeelistä ei Nuoren miehen askellus ole.

Yhtyeen selkeitä vahvuuksia sanallisen korkealentoisuuden ohella on Maritta Kuulan tapa laulaa samaan aikaan ikään kuin lapsenomaisesti, mutta silti myös kantavasti ja julistavasti kuin kaiken nähnyt aikuinen nainen. Leikittelevää mahtipontta… Soitossa on samanlaista huomaamatonta hipsuttelua ja kilttiä ilkikurisuutta, vaikka särökitara tuntuukin vahvasti kuljettavan touhua. On siellä toki myös urkua, lyömiä ja bassoa ja tarpeen mukaan munniharpun kaltaisia mausteita. Vaikka hommaa leimaava hillitty askellus ja positiivinen kiireettömyys onnistuukin luomaan 500 kg lihaa-yhtyeelle aika omaperäisen soundin, voisi tästäkin kaavasta koittaa rypistää välillä hiukan äärimmäisempiä tunnetiloja. Kuulan ääni kyllä riittäisi eikä Kaukoa kai ole koskaan voinut syyttää mistään tyytymisestä tavanomaiseen. Silti Nuori mies tuntuu kulkevan sen verran keskittyneesti sen oman juttunsa keskellä, että niitä mukaansa nappaavia pop-koukkuja ja/tai todellista yllättävyyttä jää kaipaamaan. Enemmän soisi olevan vaikka rehellisen iskelmäisiä tunnelmointeja, kuten öinen Kullanhuuhtoja tai iloisesti svengaava instrumentaali Kampahai – niiden parista itsensä löytää helpoiten.