Julkaistu: 28.05.2007
Arvostelija: Mikko Heimola
Intact Records
Marillion on jo kymmenen vuoden ajan kerännyt rahaa suoraan faneiltaan kustantaakseen toimintansa. Edellinen näin tuotettu albumi, Marbles, menestyikin merkittävästi, joten nyt takana on taas levy-yhtiön tuki. Itselleni
tuttua on lähinnä sen Marillionin, jossa lauloi vielä Fish, tuotanto. Tätä levyä kuunnellessa joutuu toteamaan, että eipä näillä bändeillä nykyään
taida paljoa yhteistä olla. Jos tuolloista Marillionia on kyllästymiseen asti verrattu Peter Gabrielin Genesikseen, tuo Somewhere Else mieleen ennemmin
Phil Collinsin pikkutakkirockin.
Merkkejä tästä ovat suhteeton panostus tuotantoon biisien kustannuksella, mistä kertovat mitäänsanomattomat säkeistöt ja äänivallikertsit. Ohut kitararaita on pinnassa ja rumputyöskentely seisovaa nakuttelua. U2 sai tästä lähestymistavasta irti jotain paljon mielenkiintoisempaa jo 90-luvun alussa. Pieniksi valopilkuksi nousee kärsivällisesti kehittyvä A Voice from the Past, ja myös liki kahdeksanminuuttinen nimiraita muistuttaa Marillionin olleen joskus progebändi. Muita biisejä ei kuitenkaan tee mieli edes mainita nimeltä.
Tällaistako yhtyettä fanikunta katsoo tarpeelliseksi tekohengittää? Paremman vertailukohdan saamiseksi tsekkasin myön tuon bändin myöhempien aikojen mestariteokseksi nimitetyn Marblesin. Sen kohdalla kyllä ymmärrän, miksi
joku on yhä kiinnostunut rahoittamaan Marillionin musiikkia. Somewhere Elseä en sen sijaan voi suositella kellekään. Ostakaa isillekin ennemmin vaikka Clutching at Straws, tai mainittu Marbles.
Marillion aloitti 80-luvun alussa soittamalla vahvasti Genesis-vaikutteista progressiivista rockia. Alkuperäislaulaja Fishin lähdettyä yhtye siirtyi lähemmäs valtavirtaa. Viime vuosina levy-yhtiöiden hylkimä yhtye on saanut huomiota keräämällä onnistuneesti Internetin välityksellä rahaa faneiltaan levyihinsä ja kiertueisiinsa.
Linkit:
Steve Hogarth & Richard Barbieri desibeli.netissä
Fish desibeli.netissä
marillion.com
(Päivitetty 4.3.2022)