Forgotten Sunrise: Willand

My Kingdom Music

Virosta ponnistava elektronisilla sävyillä maustettua dark gothicia jurnuttava Forgotten Sunrise tekee toimivaa kalsarikännimusiikkia. Aivan liian totisen kuuloinen miehinen ääntäminen ja kliseiset lyriikat yhdistettynä erittäin halvan kuuloisiin ja vielä lyriikoitakin kliseisempiin nytkytys-tahteihin takaavat hupaisuuden. Kaiken lisäksi kappaleiden niminä on sellaisiakin hassutuksia kuin Dead Le Gends A Mong The Living, joka kilpailee tällä hetkellä ehkä kaikkein väkivaltaisimmin väännetyn kappaleenotsikon nimestä kautta aikojen.

Oikeastaan kyseessä on levy, jossa on ylikorostettuine koneosuuksineen ja ylikohtalokkaine vokaaleineen kaikki ainekset oksettavaan lopputulokseen, mutta kaiuttimista putkahtaakin silkkaa hupia. En tarkoita tällä, että levyä kuunnellessa naurattaisi koko ajan tai että se olisi huonolla tavalla hyvä. Kysymys on yksinkertaisesti perusaineksia musiikissaan pyörittävästä bändistä, jonka liian vakavasti ottaminen tuntuisi alusta lähtien jotenkin erittäin väärältä.

Forgotten Sunrisen viisihenkinen (joista tosin yksi ei esiinny levyllä) miehistö pitää huolen siitä, että materiaalia tarjoillaan suhteellisen monipuolisesti kaikelle kansalle, jotta levyn aikana ei ehdi tulla liian pitkiä tylsiä taukoja. Nyrkkisääntönä toimii, että jos kuuntelija ehtii uupua yhden hieman tylsältä kuulostavan biisin aikana, toisen aikana tämä taas saa kylmää vettä naamalleen jonkin käsittämättömän maittavalta kuulostavan putputuksen tahdeissa. Näin levy on koottu sinänsä hyvin. Yksi virhekin on kyllä mukana: viimeinen kappale on näennäisesti loputtomiin pyörivää luuppia eikä sellaiseen viimeiseen kappaleeseen voi olla tyytyväinen, joka pakottaa nousemaan kesken kuuntelun ja painamaan stop-nappia.

Lopuksi voitaneen sanoa, ettei kannata antaa arvosanan sinänsä hämätä. Vaikka levy ei ole enempien pisteiden arvoinen (se ei voi olla, koska se ei yllä sellaiseen vaikuttavuuteen kuin dark gothic parhaimmillaan ruohonjuuritasolla), se on silti tasaisen viihdyttävä paketti.