Julkaistu: 24.05.2007
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Because
Yhdysvaltalaisen The Blood Arm-nelikon kakkosalbumi Lie Lover Lie on erinomainen teos. Toki tämän ”Amerikan Franz Ferdinandin” (kuten bändiä minulle mainostettiin) tyyli on aika lailla tuttua kauraa marssiaskeleisen tanssilattiarockin vallalla olevasta kuvakirjasta, mutta Verikädellä on muutamia tarpeellisia avaimia, jolla korvieni turtuneet lukot avataan. Ensinnäkin Nathaniel Fregoson laulu on erittäin toimivan karheata. Toisekseen Dyan Valdésin piano tuo touhuun mukavasti persoonaa ja pehmeämpää sävyä. Mutta ennen kaikkea Lie Lover Lielta löytyy jopa ärsyttävän tarttuvia biisejä. Ärsyttäviä siksi, että olen muutaman päivän lauleskellut joka paikassa Suspicious Characterin kertoa I like all the girls and all the girls like me sekä tapaillut Angelaa. Eivätkä nämä ole ainoat innostavat.
Kokonaisuutena rock-henkisesti nytkivä, taputuksilla, stemmoilla ja nostatuksilla kuorrutettu soitto vie mukanaan. Blood Armin soitossa ei varsinaisia tylsiä hetkiä ole, vaikkei toki ihan jokainen kappale olekaan samantein pään sisäisessä jukeboksissa. Edellä mainittujen ohella sinne ovat vahviten tyrkyllä akustisesti fiilistelevä, kuorossa juomalaulettu Going To Arizona, hilpeästi horkassa nytkyvä piano-rimputtelu Do I Have Your Attention? eikä melankolisempi Mass Murderkaan heikosti pistä. Myös päätösraidat Ps. I Love You But Don´t Miss You ja Dolores Delivers A Glorious Death pistävät punttia liikkeelle hyvin. Yksi kevään parhaita. Tuntuu turhan lyhyeltä, joten on tullut pyöriteltyä runsaasti.
Yhdysvaltalainen tanssipotkurokkia soittava nelikko yhdsitää onnistuneesti rennon rouheuden, pianon ja pop-koukut.
Zachary Amos – rummut
Zebastian Carlisle – kitara
Nathaniel Fregoso – laulu
Dyan Valdés – piano
Kotisivut: www.thebloodarm.com
(Päivitetty 24.05.2007)