Daan: The Player

PIAS

Belgialainen Daan Styeven perusti vuonna 1997 yhdess� ehk� maan tunnetuimman yhtyeen dEUSin ex-j�senen Rudy Trouv�n kanssa Dead Man Ray nimisen rock-yhtyeen. Kriitikoiden arvostama yhtye on t�ll� hetkell� tauolla mutta Daanin t�m�n levyn my�t� nelj�n albumin pituinen sooloura jatkuu aktiivisena. The Player-albumilla herran aiempien levyjen viisi kovinta hittisingle� kohtaa mm. ranskalaisen chansonin sek� brittil�ist� hulluutta The Sparksin ja Robert Palmerin muodossa � kokonaisuus toteutetaan nimens� mukaisesti electronica-maailmoissa kevyesti py�riv�n� Playerin�. Eli tavallaan kyseess� on kokoelma, mutta ei niin perinteinen sellainen. Oman materiaalin pohjalta rakennettu mixtape kenties?

Vaikka Dead Man Ray oli rock-b�ndi ja sen vaikutteet kuuluivat viel� Daanin soolon alkuvaiheessakin, on mukana koko ajan ollut elektro-elementtej�. Vuonna 2002 julkaistun Bridge Burnerin suurin hitti Swedish Designer Drugs aloittaa Playerin vocoder-heleilev�ll�, kevytt� housea l�hentelev�ll� tanssilattia-elektrolla. Mukava yhdistelm� surinaa, biitti� ja hilett�. Suurin osa levyn raidoista on miksattu, mutta melankolisen jylh� Victory tarjoillaan ihan Daanin alkuper�isell� kattauksella. Sf��reiss� l�ytyy Adrenalinen jopa irstaan oloisesta iloisesta laukasta Housewifen instrumentaaliin tilulilu-teknoiluun, sielt� �isill� torvilla kaartavaan Bruleur de Pontsiin ja p�hk��n 1969:��n.

Vaikka Daanin parhaissa hetkiss� on kielt�m�tt� imua, on albumi kaikesta �uudesta ilmeest��n� huolimatta hiukan artistia itse��n toistava. Toisaalta levylt� l�ytyy Addictedin kaltaista pienieleist� munakkuutta, mutta my�s jumittavan suurieleist� ymtsymtsi�. Daanin taito luoda per�� per�� kepe�n svengaavia ralleja ja vaihtelevia jumputuksia saa kielt�m�tt� nostamaan hattua. Silti levy pakkaa hetkitt�in olemaan hiukan tyls� ja kaikesta absurdismistaan huolimatta turhan yksitotinen. Kun vokaalisuoritukset vaihtelevat limaisesta ranskasta hetkitt�in ultratyylikk��n kepe��n, toisissa kohtaa �rsytt�v��n ja sielt� pirtsakan h�l�m��n englannin v��nt��n, ei aina tied� mit� levyst� pit�isi ajatella. Eih�n monipuolisuudessa tai s�vykkyydess� sin�ns� pit�isi olla mit��n vikaa tai pahaa, mutta The Playerin loppumauksi j�i hiukan sillisalaatti.