Justin Nozuka: Holly

Coalition Entertainment/Outcaste

Haikeaa mies ja kitara-tunteilua esittävä kanadalainen Justin Nozuka on yllättävän nuori mies. Sarjassaan useimmat vanhemmatkin tekijät sielukkuudellaan ja rehellisyydellään pesevä Nozuka pistelee heti debyytillään erittäin koskettavasti. Vasta koulunsa päätökseen saaneen nuorukaisen värisevän intiimi lauluääni, tarkkaavaiset tekstit ja riisuttu, syvälle pääsevä tulkinta täydentyvät biisikynällä, joka osaa keskittyä olennaiseen. Kun on näinkin hieno lauluääni ja koskettavia tarinoita kerrottavana, osaa Nozuka keskittyä niiden esiintuomiseen turhan kikkailun sijaan. Tukea antaa pääasiassa vain latinalaistyyliin näppäilty kitara. Sovitustyössä mukaan on tuotu myös hiukan, lyömiä, jousia yms., mutta vain mausteeksi.

Ansakuopan yksinäisyydessä pohdiskeleva Down In A Cold Dirty Well kaartaa akustisella bändisoinnilla, vieden kuulijan heti koko levyä leimaavan melankolian pariin. Toki vielä siellä kaivon pohjallakin riippuu toivoa ilmassa. Nozukan ääni taipuu helposti karheudesta kirkkaaseen falsettiin. Vaikka ääntä värittää hiukan turhan muodikkaat r´n´b-tyylikeinot, onnistuu nuori kanadalainen kuulostamaan silti aidolta. Aurinkoisempi Golden Train supistaa välineitä kitaran ohella jousiin ja pieneen taustalauluun. Iloisesti deltabluesahtava Be Back Soon on taputuksineen ja slideineen levyn reippainta ja pirteintä osastoa, öinen Mr. Therapy Man kertoo haikean tarinan kuolleesta rakkaudesta vahvalla tunnelatauksella. Jo 15 ikävuoden tietämillä alun perin syntynyt Supposed To Grow Old kertoo jo pelkällä rauhallaan, että tässä on kyseessä hyvin varhaiskypsä lauluntekijä.

Haydain Nealen kanssa tehty After Tonight on tarttuvana kaarteluna levyn selvin hitti. Kuulas, mutta samaan aikaan kerrollaan mukavan kipakka. Viattomasta kohelluksesta katumukseen johtava Criminal on ehkä sitten se toinen reippaampi raita muiden yläpuolella. Eivät hitaammat raidatkaan toki häviä vertailussa, Oh Momman sunnuntaiaamun haikeilusta Save Himin tummempaan antiin. Perheväkivalta ei ole kaunis asia, mutta kyllä siitä kauniin kappaleen saa. Hitaasti kasvavan If I Gave You My Lifen jälkeen kuullaan vielä näppäilevä piiloraita, jonka tahdeista levyn pyörittää mielellään uudelleen soimaan.