Beyond Productions

Italialainen Sadist oli omalta osaltaan muokkaamassa metallin historiaa 90-luvun alkupuolella. Progehtavaa deathmetallia persoonallisella tavallaan veivannut yhtye hukkasi kuitenkin uuden vuosituhannen koitteessa suuntansa. Yhtyeen ”ensimmäisen elämän” viimeiseksi albumiksi jäänyt Lego vuodelta 1999 kiteyttikin uudistumista kaipaavan ryhmän ongelmat, minkä jälkeen Sadist hajosi hissukseen. Kuusi vuotta myöhemmin vanha suola alkoi kuitenkin janottamaan ja nyt, kahdeksan vuoden levytystauon päätteeksi, italialaiset ovat saaneet valmiiksi ihka uuden albumin.

Kun yhtyeen diskografiasta löytyy Above The Lightin kaltaisia klassikoita, joutuu uusi tuotos väistämättä ankaran vertailun kohteeksi. Kuinka ottaa sitäpaitsi reilulla tavalla huomioon kulunut aika, sekä kaikki ne lukemattomat nuoremmat yhtyeet, jotka ovat imeneet pioneereista vaikutteita omaan musiikkiinsa? Haaste on kova, mutta Sadist pystyy vastaamaan siihen sentään tyydyttävällä tavalla.

Yhtye yhdistelee jälleen klassisesta musiikista tuttuja melodiakuvioita raskaaseen, koukeroiseen ja terävään deathmetalliin. Terävä tykitys äityy myös vähän väliä jazzahtavaan rullailuun, kappaleiden hypähdellessä villin vapaasti suunnasta toiseen. Vaikka osa näistä käännöksistä tehdään käsijarrua käyttäen, soljuu musiikki silti vapaan oloisesti eteenpäin. Vokalisti tyytyy käyttämään laulunsa rosoisinta puolta, mutta koska laulua ei kuulla paljoakaan, tuo ei pääse juuri puuduttamaan. Pienistä puutteista huolimatta uutta albumia voikin pitää lopulta onnistuneena päänavauksena uudelle kaudelle, jonka soisi kestävän vielä pitkään. Jokin kun kertoo minulle, että se yhtyeen suurin albumi saattaa sittenkin olla vasta tulossa.