Risto Juhani: Luuranko

Kiima-levyt

Risto Juhanin debyyttilevy soi valovuosien päässä isojen levy-yhtiöiden jipuista ja muista sydänvertaan sopimuspaperille vuodattaneista tulkitsijoista, joiden ”koskettavuus” kuulostaa ontolta jo ennen kuin heidän kirjoitustaidottomuutensa on ikuistettu kiiltävälle paperille levyn kansivihkoon. Nimikaimapuolikkaistaan Risto Juhani sijoittuu lähemmäksi Juhanin letkeää hiphop-folkia kuin Riston nilkat nyrjäyttävää popsvengiä. Kotimaisista aikalaiskollegoista lähimpänä lienee kuitenkin Matti Johannes Koivu ilman hämeenlinnalaisen sointiin iskostunutta iskelmällisyyttä. Myös sanoituksista tulee mieleen Koivun nostalginen lapsuusajan kaipuu, mutta toisinaan Risto Juhanin ja kuusikielisen kielet raastavat kuin Joose Keskitalon myrkkyruisku.

Treenikämpällä ja soittokavereiden Pauli Saarikiven ja Liisa Kämäräisen entisissä kodeissa äänitetty Luuranko ei kalise lihattomuuttaan, vaan kuulostaa pirun hyvältä. Levystä välittyy tyystin omanlaisensa tunnelma, esimerkiksi Yksinäisen rukous -kappale kuulostaa siltä kuin ukkonen olisi juuri noussut päälle. Ensilevyille tyypillisen hajanaisuuden sijasta Luurangolla korostuu yhtenäinen kokonaisuus: Aika, jota aina odotetaan -laululla alkava levy loppuu Tähän aika pysähtyköön -kappaleeseen. Näiden välissä kuullaan kahdeksan henkilökohtaista kappaletta, jotka olisivat lopulta kaivanneet hitusen lisää tasapaksuttomuutta, mutta hyvä näinkin.