Jonna Tervomaa: Parempi loppu

Mercury

Jonna Tervomaa tuskin tarvitsee kovinkaan laajaa artistiesittely�; lapsit�hteys, sen kritisoiminen ja lopulta nelj�n omaehtoisen soololevyn tekeminen riitt�nev�t tekem��n sen valtaosalle lukijoista. Viides pitk�soitto on kuitenkin ennakkoasetelmiltaan muutoksen levy, sill� s�velt�misen p��vastuu on ensi kerran Tervomaalla itsell��n � yhdess� kitaristi Jussi Jaakonahon kanssa. T�t� taustaa vasten tuntuu kuitenkin hyvinkin yll�tt�v�lt�, kuinka pieni muutos on edellisen, Halo-levyn kappalemateriaaliin n�hden. Kenties tuotanto-suotimet ovat varmistaneet, ett� Parempi loppu on edelt�j�ns� tavoin laadukasta ja oivaltavasti sovitettua musiikkia, joka saattaa hyvinkin koskettaa, mutta ei kovinkaan herk�sti syk�hdyt�.

Mielenkiintoisena teemapiirteen� levyn koko kaaren matkalla on haikeus, joka kuitenkin p��tyy toiveikkaaseen loppuun. Tervomaa itse on kiist�nyt tiukasti ajatelleensa teemalevyn tekemist� � vaan mink�s teet, kun niin s�vellykset, sanoitukset kuin levynkansigrafiikatkin tuntuvat t�llaista tulkintaa tukevan. Parasta Tervomaassa on t�ll�kin kertaa ��nen l�mp� ja rehellisyys. Harvasta naislaulajasta v�littyy n�in vahvasti oikean ihmisen tuntu. Toisaalta kappaleista on s�vellysten mahdollisesta persoonallisuudesta huolimatta sovitettu hyvin samankaltaista muotokaavaa toistavia. ��rimmilleen t�m� k�rjistyy, kun kuuntelee L�pikulkumatkalla ja Valmista mut -kappaleiden introja. Kitaran ja ja pianon v�h�eleinen yhteiskuvio saattaa olla vaikuttava tehokeino, mutta ei per�kk�isiss� kappaleissa.

Positiivisimpia erottautujia levyll� on kiist�m�tt� Linnut ja dueton (Tervomaa x2) hengess� soljuva Hyv� opetus. Lintujen junnaava synkkyys ter�v�ityy sit� edelt�neiden kappaleiden keskin�isen tasaisuuden j�lkeen. Hyv�n opetuksen pienuus puolestaan tuo mukanaan miellytt�v�� raikkautta. Levyn loppupuoli tuntuu tosin muutenkin ter�v�itt�v�n kokonaisuutta. Kun s�vyvaihtelua kappaleiden v�lill� on enemm�n, saavat ne kaikkein tervomaamaisimmat kappaleetkin arvoisensa esiintymisymp�rist�n.

Parempi loppu on ehdottoman l�mminhenkinen ja hyv�� tarkoittava levy. Kun levy� kuitenkin on tehty nimenomaan kappalekohtaisella fokuksella, kaipaisi my�s soundi- ja sovituspuoleen ennakkoluulottomuutta ja laajempaa variaatiota. Loppua kohti piristyv� levy uhkaa menett�� otteensa kuulijaan nelj�n ensimm�isen kappaleen aikana. Alku uhkaa langeta kammottavaan ihan kiva -kategoriaan, mutta onneksi levy saa kammettua itsens� sielt� yl�s. Levyn tematiikan voidaan katsoa my�s viitoittavan Tervomaan uraa; edess�p�in odottaa aina tulevaisuus.