Elenium: Caught In a Wheel

Kampas Records

Kehuttu Eleniumin kakkosalbumi Caught In a Wheel rankaisee kuulijoitaan melodisen ja paikoin progressiivisenkin death metallin muodossa. Vantaalta lähtöisin oleva ryhmä paini kahdeksan vuotta demotasolla ennen ensimmäistä pitkäsoittoaan. Kärsivällisyys ja harjoittelu on tuottanut tulosta, sillä bändistä on povattu jopa deathin uudistajaa ja pelastajaa.

En tiedä, onko Eleniumista vielä uudistamaan kokonaista genreä mutta ainakin oma tyyli on löytynyt ja mukana on runsaasti elementtejä perinteisestä thrashista. Eniten korvaan tuntuu se positiivinen asia, että riffejä löytyy ja biisit soitetaan, eikä musiikki mene mitäänsanomattomaksi raastoksi ja hakkaamiseksi niin kuin kuolonmetallissa usein. Lisäksi Johannes Salon syntikka nousee esiin monissa biiseissä ja päämelodiat hoitavan soittimena kitaroiden rinnalle, jos ei edellekin, joka on vastaavantapaisessa musiikissa hyvin harvinaista. Monissa biiseissä se toimii myös loistavana tunnelmanluojana. Synan vahva esiintyminen johtunee pitkälti siitä, että Salo on bändin pääasiallinen säveltäjä. Vokalisti J:n örinästä voi todeta, että lausunta pelaa kurkun karheudesta huolimatta, joka on sekin varsin harvinaista tässä genressä.

Albumin helmiksi luettelisin Humanin, Challenger Of Gravityn ja Caught In a Wheelin, jotka ovat kaikki tarttuvia, melodisia kipsuja ja edustavat Eleniumin linjaa parhaimmillaan. Siltä linjalta poikkeaminen tuntuukin tuottavan ongelmia: albumin päättävä, todella progressiivinen Velocity kuulostaa lähinnä epäonnistuneelta thrash-oopperalta ja se on levyn heikointa tarjontaa, eikä seesteinen Of the Man Who Died ole yhtään sen parempi.

Elenium ei toistele kaavoja vaan tulee ryminällä death-genreen kaatamaan raja-aitoja. Se ei tyydy tekemään niin kuin sadat muut, eli raastamaan ja huutamaan keskinkertaisten melodioiden tahdittamana. Kuten varmasti on tullut selväksi, tyyli on hallussa. Levyn taso kuitenkin ailahtelee vielä paljon ja vielä hiottavaa löytyy parhaimmissakin biiseissä. Kokoonpanossa ei ole tällä hetkellä vakituista rumpalia, mutta Eleniumin tasoisen bändin rumpalinpenkille luulisi olevan tungosta. Kaikkea hyvää bändille ja onnea rumpalin metsästykseen.