Petri Rainer: Trubaduurimusiikkia (ep)

Lahna

Apokalyptista folkkia, klassista kitarointia ja mielipuolista paatosta, seisoo saatteessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että Petri Rainer näppäilee uneliaasti akustista kitaraa ja saarnaa samaan aikaan huutaen vaahto suupielessä kuin turhan kovaääninen kylähullu. Herran musiikki tuntuukin olevan omalaatuinen sekoitus maanisuutta jostain Paskan ja Keuhkojen väliltä, toki akustisesti ja riisutusti. Aika pitkälti Trubaduurimusiikkia-ep:n viisi turhan pitkillä nimillä varustettua raitaa ovat pikemminkin melu-teoksia kuin oikeita kappaleita. Eli mitään radiopoppia ei ole luvassa eikä tietyssä mielessä oikein musiikkiakaan. Silti Petrin raivoaminen on sinänsä omaperäistä ja kekseliästä, joskin näin kotikuuntelussa hommasta ei nouse minkäänlaista todellisen kokemuksen jälkimakua, jollaisen live-keikasta voisi saada. Ainakin sopivan hullulla ja avoimella mielialalla varustettuna… Se on toki todettava, että näissä teoksissa ei ole oikein mitään, mikä ihan oikeasti jäisi mieleen. Tarinatkin jäävät hiukan sekaviksi, koska sylki lentää niin kiivaasti että se tahtoo peittää sisällön. Tällaista trubaduurimusiikkia ei toki ole tullut ennen vastaan, mutta olisiko se niin paha vaikkei olisi tullutkaan? Kieltämättä omaperäinen, mutta pääasiassa ärsyttävä.