Julkaistu: 06.05.2007
Arvostelija: Jarmo Panula
Black Mark
Jos joku löytää Morgana Lefayn musiikista jotain moitittavaa, niin sitä ei ainakaan voi laittaa kokemattomuuden piikkiin. Bändi nimittäin vietti viime vuonna 20-vuotissynttäreitään ja Aberrations Of The Mind on bändin kymmenes pitkäsoitto. Oppivuodet on käytetty hyväksi, sillä albumin tarjoama omaperäinen mäiskehevi on suorastaan erinomaista. Musiikista puhuttaessa kaksi asiaa nousevat useimmiten tärkeimmiksi: laulu ja kertosäkeet. Tällä levyllä ne ovat täydellisyyttä hipovassa kuosissa.
Charles Rytkönen tulkitsee biisit räkäisellä ja angstia uhkuvalla örinän ja puhtaan äänen välimuodolla, jollaista on harvemmin kuultu sitten 80-luvun punk-bändien. Eroavaisuus tässä tapauksessa on se, että Rytkönen osaa laulaa. Loistavasti. Kyseisen mikstuurin lisäksi mies väläyttelee sekaan varsin onnistunutta örinää ja vähintään yhtä hyvää puhdasta laulua. Lisäksi oli mukava huomata monissa biiseissä säkeitten lopuksi kevyestä musiikista tutut nousevat tai laskevat laulumelodiat, joita tarjoillaan pienen värinän kera. Sitten ne hyvät kertosäkeet, niitä levyltä löytyy lähes jokaisesta kappaleesta. Löysin itseni useita kertoja hyräilemässä niistä parhaimpia, kuten esimerkiksi Aberration Of Mind -kappaleen vastaavaa: Strange are the roads that lead to insanity, and thin is the line between sane and deranged..
Melodiat levyllä hoidetaan lähinnä laulamalla, eli taas yksi sulka Rytkösen hattuun. Soittimet pitävät taustalla omaa rytinäänsä, joka on monissa biiseissä turhan samankaltaista, varsinkin säkeistöissä. Tietysti introriffit ja soolot hoidetaan kitaristikaksikon toimesta kotiin. Mutta miinuksia levyltä löytyy vähän ja kehua tätä voisi vaikka tunnin tai pari. Olen työskennellyt Desibelissä vajaa puoli vuotta ja Morgana Lefayn Aberrations Of The Mind on ensimmäinen levy, jonka voi miettimättä lisätä suosikkilevyjeni listalle, kiitokset Ruotsin suuntaan siitä. Niin. Vaikka tässä arviossa hoetaankin Rytkönen-Rytkönen-Rytkönen, niin valitettavasti Morgana Lefay on ruotsalainen bändi. Näin jääkiekon MM-kisojen aikaan alkaa sekin todennäköisesti vituttamaan.
Ruotsista tuleva Morgana Lefay paukuttaa trash-vaikutteista heavya tarttuvien kertosäkeiden ja loistavan vokalistin voimalla. Tämäkin bändi kuuluu pienempien piirien pioneereihin, sillä perustamisvuodeksi on merkitty 1986.
Charles Rytkönen - laulu
Tony Eriksson - kitara
Peter Grehn - kitara
Fredrik Lundberg - basso
Pelle Åkerlind - rummut
Kotisivut: www.morganalefay.se
(Päivitetty 06.05.2007)