Julkaistu: 04.05.2007
Arvostelija: Tuomas Tiainen
Apocalypse Cabaret on jokseenkin nimensä veroinen yhtye: maailmanlopun tunnelmia teatraalisesti ilmaistuna. Suomeksi tämä tarkoittaa jotakuinkin samaa kuin ”omaperäistä musiikkia punk- ja pop-vivahteilla”, kuten saate kertoo. Tämän määreen referensseiksi keskisuomalaiskaverit mainitsevat System of a Downin, Fall of Troyn, Placebon ja – huh sentään! – Mars Voltan. Ei niitä paskempia verrokkeja, eikä kieltämättä paskempaa ole Apocalypse Cabaretin musiikkikaan. Kuusibiisinen omakustanne-ep Lesson No. 1: The Foot Work näyttää, mistä kanalintu pissii.
Funeral Percussion avaa pelin mainiolla rytistyksellä. Meininki on vain näennäisen suoraviivainen, siinä määrin kieroja sovituksellisia koukkuja tarjoillaan. Toisessa kappaleessa, Even the Stonesissa, huomio kiinnittyy ensisijaisesti laulaja Jamin suoritukseen. Mukavasti syvyyttä ja rouheutta, nam! Kolmantena kuultava Feed It to the Vultures uhkaa sekin lähteä välillä omille raiteille, mutta pysyy kuin pysyykin tiellä. Lopussa sukelletaan omintakeisen dubin maailmaan, mikä tietää meikäläiseltä aina lisäpongoja. Nelosbiisi Quietus reippailee hyvällä kertsillään komeasti eteenpäin. Viimeistä edellinen Companied by a Looping Record yltyy välillä jopa rokkaukseen ja rollaukseen. Levyn lopetus, Ambitious Goal of Drunken Conquer, päättää ep:n arvoisellaan tavalla.
Apocalypse Cabaret on mielenkiintoinen tuttavuus, jolla on hyviä biisejä, soittotaitoa ja kykyä kulkea muitakin kuin valmiiksi tallattuja uria.
