Julkaistu: 15.09.2001
Arvostelija: Jari Jokirinne
Glitterhouse
Taannoisesta Rumban, sinänsä ansiokkaasta Glitterhouse-jutusta, oli unohdettu mielestäni lafkan kaikkein merkittävin artisti Califone. Aiemmin nimellä Red Red Meat toiminut bändi levytti 90-luvun puolessavälissä Sub Popille muutaman hienon levyllisen heroiini-kantria, mutta jäi valitettavasti vain pienen piirin kulttinimeksi. Erinäisten haahuilujen jälkeen Califone-tittelin valinnut partio aktivoitui musiikintekoon uudestaan ja ensimmäinen Suomeen asti saapunut levytys on tässä.
Somestimes Good Weather Follows Bad People on kooste kahdesta aiemmin ilmestyneestä EP:stä höystettynä muutamalla uudella biisillä. Kohdeltakoon sitä kuitenkin muuna kuin kokoelmalevynä, sillä alkuperäiset mini-levyt ovat lähes kadonneet maan päältä. Mitään suurempia muutoksia yhtye ei kuitenkaan ole nimen- ja levy-yhtiön vaihdon myötä kokenut. Joskus hyvä näin.
Modernia studiotekniikkaa ja perinteisiä nuotiolaulu-metodeja yhdistelevä Califone ihastuttaa rosoisella otteellaan, jonka luulisi putoavan vaikkapa Tom Waitsin levytyksiin mieltyneille. Aivan yhtä rankkaa ei Califonen kyydissä ole, mutta mietittävää riittää elämän pikku kiemuroita luotaavissa teksteissä aivan tarpeeksi. Melko suppeasta soitinarsenaalistakaan ei juuri moittimisen sanaa löydy, tosin pari täysin kakofonista biisiä jättävät oikeutetun kysymysmerkin leijumaan ilmaan. Onneksi peliin heitetään vastapainoksi Dime Fangs-biisin kaltaisia kirkkaita helmiä.
Se että Califone on kotoisin miljoonakaupunki Chicagosta eikä punaniskaisesta kyläpahasesta vain korostaa bändin yllä vellovaa ristiaallokkoa; urbaani viileys kohtaa maaseutu-hulluuden tavalla johon vain harvat musiikintekijät ovat pystyneet.
