Mika: Life in Cartoon Motion

Universal

Toivoin, että libanonilaissyntyisessä Mikassa olisi varteenotettava manttelinperijä Elton Johnille, mutta ei. Joudun itsekin laiskasti toteamaan, että Mika rallattelee vain Scissor Sistersin hengessä ja hieman huonolla maulla. Miehen debyytillä on kourallinen iloinen rallatuksia, paljon plagiointia ja yksi kovakin pop-ralli.

Levyn avaa jo hitiksi muodostunut Grace Kelly, jossa on kunnon popbiisin tapaan jotain käsittämätöntä vetovoimaa. Kappale on selkeästi levyn paras ja kokonaisuutta vain parantaa, että Mika vetää sen läpi freddiemercurymaisella rehvakkuudella. Mercury-piirteet vain vahvistuvat kappaleissa Lollipop ja Billy Brown, joissa on samaa vaudevillepirteyttä kuin Queenin A Night At The Opera –levyllä. Eniten kuitenkin häiritsevät levyn selkeät yhtäläisyydet Scissor Sistersin takavuosien debyyttiin.

Love Today –kappaleen jytisevät bassot ja tunteikas falsetti kuulostavat epäilyttävästi saksisiskojen tuotoksilta, ja househittihakuista Relax (Take It Easy) –kappaletta voi vaivattomasti verrata SS:n Comfortably Numb -vetoon. Big Girl (You Are Beautiful) taas julistaa samaa isouden sanomaa kuin Morrissey ja pojat aikoinaan, ja Stuck In The Middle –kappale lainaa SS:n Lauraa.

Vaikka Mika onkin saanut paljon hyviä arvosteluja, ovat jotkut toimittajat jopa raivostuneet miehestä. Ensin en oikein osannut nähdä syitä raivoon, mutta itse levyä kuunneltuani ymmärrän tuohtumuksen. Life in Cartoon Motion -levyltä haiskahtaa kyllä hieman laskelmoivuus ja SS:n debyytin kaavan röyhkeä hyödyntäminen. Lisäksi albumia vaivaa lievä epätasaisuus, koska vaikutteista toiseen pomppiminen ei ole kovin sulavaa. Toivottavasti ei, mutta pelkään että Mika tulee putoamaan samaan hypetyskuoppaan Jamie Cullumin kanssa tai sitten hän joutuu lähtemään sisällönetsintämatkalle James Bluntin kanssa.