Maxïmo Park: Our Earthly Pleasures

Warp

Newcastlesta ponnistava Maxïmo Park hiipi A Certain Trigger-debyytillään salakavalasti ihmisten mieliin. Osa innostui bändistä kertalaakista, mutta useille – kuten itsellenikin - Maxïmo Parkin suurus paljastui vasta vähitellen. Siinä missä toisten post-punk-bändien aseettomuus tuntui pitkässä kuuntelussa tulevan yhä selvemmin esiin, onnistui Maxïmo Park kuulostamaan aina vain paremmalta. Levyltä olisi voinut poimia jalustalle lähes minkä tahansa kappaleen, mutta ennen kaikkea Apply Some Pressuren ja Postcard Of A Paintingin tyyppisissä biiseissä Maxïmo Parkin briljanssi kävi päivänselväksi. Parhaan post-punk-bändin viitan sovittelua yhtyeen harteille ei voi minään ihmeenä siis pitää.

Nyt, reilut pari vuotta myöhemmin tilanne on toinen. Post-punk ei enää ole kuumista kuumin hehkuteksen aihe ja jopa suuntauksen arkkityyppisenä bändinä pidetty Bloc Party käänsi uljaasti kurssiaan uusimman levynsä myötä. Myös Maxïmo Park on lievästi tarkistuttanut soundiaan, mutta vastoin Bloc Partya, se on lähinnä suoraviivaistanut sitä. Osan tästä selittää aiemmin mm. Pixiesin ja Foo Fightersin kanssa työskennelleen Gil Nortonin valinta tuottajaksi, osan entistä vahvempi nauhoitusten live-painotteisuus. Our Earthly Pleasures toteuttaakin osuvasti yhtä rock-historian kirjoittamatonta sääntöä, jonka mukaan menestyneen ja kehutun levyn jälkeen palataan juurille, raa´emman ja vähemmän kikkailevan ilmaisun pariin.

Vaikka Maxïmo Parkin linjanveto olikin tietyssä mielessä odotettavissa, on Our Earthly Pleasures on niin tiukka ja mukaansa tempaava levy ettei asiasta voi valittaa. Yhtye pystyy harvinaisella tavalla sitomaan energian, hyvät melodiat, särmikkyyden sekä oivaltavat lyriikat kompakteihin kolmen minuutin paketteihin. Tätä taustaa vasten Maxïmo Parkin tituleeraaminen pitkästä aikaa ensimmäiseksi The Jamin perinnön jatkajaksi ei tunnu lainkaan hölmöltä. Ja jos vielä kolmas levy jatkaa samaa tasoa, voidaan kaikki vertailut vähitellen heittää romukoppaan.