Tuiran Miliisi: Ensimmäinen huomautus roskaväelle

UHO Production

Ensimmäinen huomautus roskaväelle on Oululaisen Tuiran Miliisin debyyttialbumi. Musiikki paljastuu sellaiseksi suomipunkiksi mitä tuolta Kråklund Recordsin suunnalta on totuttu kuulemaan, tosin vähän metallisilla vivahteilla höystettynä. Valmistaudutaan tuomitsemaan tämäkin roskakasa Tuiran kaupunginosan alimpiin autotalleihin.

Ennen pitkäsoittoa Miliisi julkaisi sinkun Liian fiksu rokkaamaan, joka sai medialta pääosin huonoa palautetta. Tältä albumilta kyseinen biisi löytyy järjestyksessä viidentenä ja tykästyin kappaleeseen kovasti. Se on Klamydian mieleen tuova yksinkertainen ja lyhyt duuripunkkibiisi tarttuvalla kertsillä. Aitoa junttipunkkia parhaimmillaan, vaikkakin bändi markkinoi itseään Suomen akateemisimmaksi punk-bändiksi. Eikä albumi jää yhden biisin ihmeeksi sillä samantapainen Krapula ja monipuolinen ja raskas Kuolleet kädet ovat myös mukavan kuuloista kamaa. Tosiasia-biisi mainittiin saatelehtisessä asti, mutta mielestäni se on yksi albumin heikoimpia lenkkejä. Biisistä on yritetty kasvattaa jonkin sortin punk-oopperaa, mutta se kuulostaa lähinnä väkisin venytetyltä ja muutenkin innottomalta.

Biisien nimet Krapula, Selailen pornolehtiä ja Juopon laulu eivät anna odottaa paljoa levyn sanoituspuolelta ja välillä jäsenten kynästä onkin irronnut melkoista sontaa. Muutamia mielenkiintoisia tekstejä kuitenkin löytyy ja joko tahallisia tai tahattomia kannanottoja on rivien välistä luettavissa.

Bändi kertoo suunnanneensa Helsinkiin Studio Kuuhun, jotta saisi mehevämmät soundit ja kaikki soittimet esille. Studioryhmälle on kyllä annettava tunnustusta sillä soundimaailma on kieltämättä kohdallaan. Ainakin kelvollisesti kulkeva soitto on saatu kuulostamaan todella hyvältä, mutta laulaja Erkki Seppänen on vokalistina väärässä paikassa. Vaikka tämä onkin punkkia niin laulun teknistä puolta kaivattaisiin edes vähän enemmän, vaikka munaskuista tuntuukin irtoavan. Tosin parissa kappaleessa on onnistuttu teknisestikin.

Ensimmäisten kappaleiden jälkeen olin jo vaipua epätoivoon, mutta loppua kohden albumin taso yllättäen kohosi ja täytyy sanoa bändin olevan parhaimpia suomalaisia rellestyspunk-bändejä. Tässä tapauksessa tälläinen kaavoja toistava roskapunkki, miksi Tuiran miliisinkin monet kriitikot toteaisivat, ansaitsee edes tuon kolme tähteä. Harkitsin jopa puolta tähteä päälle.