Deadlock: Wolves

Lifeforce

Kymmenvuotias Deadlock ei lisää kunnianhimoa kaipaa. Uusin tuotos Wolves nimittäin kurkottelee sen verran moneen suuntaan ettei haasteiden välttelystä saksalaisorkesteria voi syyttää. Lisäksi täysipäiväiseksi jäseneksi on rekrytoitu aiemmilla levyillä vain satunnaisesti vieraillut Sabine Weniger. Heleän naisvokalisoinnin pomppaaminen esiin Johannes Premin örinän ja muuten varsin brutaalin tykityksen seassa luo melkoista kontrastia ajoittain. Jako on myös selkeä: Prem hoitaa (aggressiivisemmat) säkeistöt ja Weniger (melodisemmat) kertosäkeet. En ole aivan varma tämän toimivuudesta, sillä kaava toistuu lähes poikkeuksetta biisistä toiseen. Toisaalta se tuntuisi sopivan, mutta välillä päälleliimattu on sana joka tulee ensimmäisenä mieleen. Lisäksi Wenigerin ääni on hieman persoonaton eikä hän tunnu ottavan riskejä.

Musiikin osalta melodisesta deathistä (mieleni harhailee välillä Ruotsin suuntaan) on kyse suurimmaksi osaksi. Väliin saatetaan heittää diskomaisia synamelodioita, rauhallista pianotunnemointia ja mahtipontista kirkkokuorohuokailua. Sävellystyössä ei ole siis ideoita säästelty kun taas biisirakenteiden osalta ei riskejä juuri ole otettu. Soitannan puolesta taas ei ole mitään valittamista. Kyllä sen huomaa ettei bändi ole vastikään kasattu. Paketti on tiukasti kasassa ja valmis voittamaan kuuntelijoita puolelleen.

Kolme ja puoli tähteä lienee levylle oikea arvosana. Voisin tosin läimäistä Wolvesille tähden vähemmänkin. Miksi näin? Ensinnäkin parempia (lue: monipuolisempia) naislaulajia metallibändiin luulisi olevan tarjolla koska näitä akteja tuntuu sikiävän kuin sieniä sateella. Toisekseen jotkut sävellykset ovat turhankin lähellä joitain samoilla vesillä luovivia bändejä (Soilwork, Chimaira). Siltikin tekemisen meiningistä ja levyltä huokuvasta asenteesta on annettava plussaa. Kyllä tämä Within Temptationin kaltaiset väsyneet yritelmät junttaa maanrakoon mennen tullen.