Mary: Paha siemen (ep)

Paha siemen on viiden biisin ep, jossa haisee bensa, rasva ja hiusgeeli. Jokainen biisi kulkee kahden ja kolmen minuutin välillä ja sahaa miehisestä näkökulmasta tarinaa rakkauden kuolemasta, katkeruudesta ja krapulaisista jälkitunnelmista.

Vaikka alkuodotukset voivat olla jossain Popedan kaltaisissa miehisen suomalaisen rockin jättiläisissä, lähempi vertauskohde on Motörhead, jonka hard rock-soundi on kulkeutunut Marynkin kitaristin, Leiviskän, suoniin sekä laulaja J:n tapaan ilmaista itseään. J:n fraseerauksessa haiskahtaa myös pieni annos Vesku Jokista, mutta vain häivähdyksen verran. Biisien pessimistisestä tekstimaailmasta huolimatta ulosanti on riuskaa ja railakasta huumorimielelläkin esitettyä roketirollhumppaa, mikä ei kumminkaan tee itse bändistä vitsiä.

Ote on siis virkistävä verrattuna useimpiin angstisuohon uppoaviin yrittäjiin. Mary sanoo kokonaismielipiteensä alle vartissa suoraan ja konstailematta, rumiakaan keinoja kaihtamatta. Lyhyet kitarasoolot limittyvät sujuvasti eteenpäin kaahaavaan panssarivaunusoundiin saumattomasti. Rumpali Jakku on mies, jonka kannutukset pitävät muut koneen osat oikealla tiellä. Siitä erityiskehut.

Levy on mukava annos rock-ryskimistä, joka on yhtaikaa juuri sopivan pitkä ja samalla sopivasti liian lyhyt. Tämä ekstaasin täyteinen raivonpurkaus jättää sen verran hyvän jälkimaun, että lisää on saatava ja levy laitettava uuteen kiertoon. Ep:n raaka voima saa odottamaan mahdollista albumia mielenkiinnolla. Toivottavasti pitkäsoitto älytään pitää maksimissaan noin puolituntisena, mikä on melkein ainoa oikea pituus tarjoilla tällaista materiaalia.