Keen of the Crow: Hyborea

Grau Records

Tästä levystä haluaisi periaatteessa pitää.

Ameriikanmaalta rynnist… mateleva Keen of the Crow vääntää perinteisen kuuloista doomia. Niinkin perinteistä, että siitä on vaikeaa keksiä mitään kovin omaperäistä sanottavaa tai sanottavaa yleensäkään, mutta kokeilen. KotC sekoittaa soundiinsa doomin raskaimpia, jopa nopeimpia elementtejä sekä ajoittain kuin pinnan alta tulevaa akustista soundia. Tällä yritetään saada kovin tuttua uusromanttista rutinasoundia kehiin, jonka päälle olisi sitten kiva maalailla tunnelmakuvia.

Ei vaan onnistu. Mielleyhtymät seikkailevat (oikeastaan väärä sana, koska seikkailuiden pitäisi olla jännittäviä) jossain… satunnaisessa, musiikki itsessään on mielenkiinnotonta, soundit voisivat olla paremmin tuotettuja kuin mitä ne nyt ovat. Tulos on kovin ikävällä tavalla amerikkalainen – siis tasapaksu ja munaton. Kuten yleensäkin, akustinen soundi on onneksi satunnainen piristeruiske, joka pistää eloa (tai kuoloa) musiikkiin enemmän.

Mitä siis sanoa. Keskinkertaisuus on tavallaan tappavampaa ja pahempaa kuin se, että musa on vain paskaa, koska muistan ikuisesti surkeat musiikkikokemukset ja kuohahtavan inhoni, mutta Keen of the Crowta en luultavasti muista enää viikon päästä kuin sanayhdistelmänä. Kaikki toimii teknisesti ja ajatuksen tasolla, mutta mikään ei oikeastaan toimi tunteellisesti, käytännössä. Ehkä joillekin aloitteleville doomin kuuntelijoille jonkinlainen takuutuote, jos tahtoo vain jotain taustalle, muille aika pitkälti hyödytöntä ryömimistä.

Sanoin, että levystä haluaisi periaatteessa pitää. Tämä sitäkin suuremmalla syyllä, että viikko tai pari sitten Keen of the Crown jäsenistä 3/5 (mukaan lukien lauluntekijä) lähti lätkimään ja bändin tulevaisuus vaikuttaa epävarmalta. On aina epäreilua, jos debyytistä tulee joutsenlaulu ja äijien materiaalia haluaisi tulevaisuudessa ehkä kuulla enemmänkin kehittyneempänä. Tai ehkä tämä on uusi ja puhdistava alku, toivotaan.