Vallankumoustuotanto

Erityisesti pääkaupunkiseudulla ahkerasti keikkaillut ja pientä mainettakin siinä samalla itselleen niittänyt helsinkiläisporukka astuu urallaan melkoisen askeleen eteenpäin, kuten saatteessakin muistetaan todeta. Parin sinkun jälkeen on koittanut ihka oikean debyyttipitkäsoiton aika, joten ei muuta kuin vanhat biisit nättiin riviin ja pari uutta vielä keulille veturiksi vauhtia antamaan.

Sinkkujen vauhdikkaat nimiraidat Days In The Sun ja Last In Line erottuvat tuoreen Everything Must Die avausbiisin lisäksi kipalejoukkiosta eniten edukseen, sillä ronskimpi rokkaus on aina sujunut triolta luonnollisimmin. Jarin möreä, enemmän voimalla kuin nyansseilla toimivaa laulu, sekä rouhea kitarointi puhaltavat turhia mutkia karttaviin siivuihin henkeä, mutta herran englannin lausuminen jättää hetkittäin toivomisen varaa. Huomio kiinnittyy aluksi albumin ronskeihin ja välittömiin soundeihin, mutta maanläheinen lähestymistapa osoittautuu nopeasti ainoastaan positiiviseksi tekijäksi, sillä pitäähän sen hien haista näin juurevassa rokkauksessa.

Turds In A Punch Bowl ei tarjoa lopulta paljoakaan uutta, mutta se ynnää ansiokkaasti bändin tähänastisen matkan. Kun yhdeksän raidan perään tarjotaan vielä ”piiloraitana” vajaan vartin mittainen livepläjäys on kasassa kattava ja nivusille potkiva kokonaisuus. Rehellistä rokkia rokkikansalle, joka arvostaa tunnetta teknisyytta enemmän. Todellinen haaste tulee olemaan se seruraava pitkäsoitto, nyt kun pöytä on putsattu vanhasta materiaalista.