HMC/SonyBMG

Asetettuani The Arkin uutukaisen soittimeen oli odotukseni miltei tähtitieteellisissä mittasuhteissa. Bändi on tehnyt kolme hienoa levyä jotka ovat muuttaneet monien maailmaa. Viime levyllä Ola Salo ja pojat saavuttivat laajan uuden kuulijakunnan Amerikkaa myöten ja kiteytettynä voikin sanoa, että tuoreimmalta levyltä on kuultavissa jatko-osan ainekset State of The Arkille. Hienovaraisilla tanssirytmeillä maustettua purkkapoppia parhaimmillaan.

Viisukappale The Worrying Kind sisältää ihastuttavan sydäntä lämmittävästi toteutetut lainat Bowielta, Lou Reediltä ja Wizzardilta. Klassikko. The Ark ei peittele vaikutteitaan vaan nostaa heille hattua. Äänimaailmaa maustetaan kuoroilla, synabassolla ja torvisoittimilla. Terävästi sanansäilää ja ääntänsä käyttävä ruotsin riikinkukko Ola Salo yllättää tällä levyllä riemastuttavasti soittamalla poskea enemmän kuin aikoihin. Kenenkään muun suusta perkelekään ei kuulosta yhtä sympaattiselta. Lyriikallisesti levyltä löytyykin Olan ehdotonta parhaimmistoa, joka todistaa että kukkoherra näyttää yhä monille kaapin paikkaa tarttuen aiheeseen kuin aiheeseen kriittisesti tai laulaen sadepäivän aurinkoiseksi!

Tuntuu kurjalta myöntää samaan aikaan, että taiteellisesti levy ei kuitenkaan ole täysosuma. Biiseihin on toki hienoja uusia sävyjä ja tarttumapintaakin riittää, mutta melodiat ovat kujeilevan ja viettelevän sijasta suorempia ja perinteisempiä. Sinänsä vahvoista kertseistä tuntuu puuttuvan se viimeinen koukku, mutta toisaalta säkeistöt tuntuvat olevan kuin yhtä silmäniskua kuin ennenkin. Siinä missä We Are The Ark-levy oli melodisten koukkujen ilotulitusta, In Lust We Trust kuin rock-oopperan merkkipaalu ja State of The Ark coolin groovaava moderni pop-levy, on Prayer For The Weekend vähemmän persoonallinen kokonaisuus. Kannen riikinkukonsulat yhdistettynä futuristisiin viivoihin ei myöskään ole onnistunein yhdistelmä. Yhtyeen jäsenten kuvat ovat myös käsitelty kanteen samalla tavalla kuin ensimmäisellä levyllä, joka vanhalle fanille tuo välittömästi hihkaisun!

Ehkä tälle levylle on haettu viitteitä kaikista bändin ulottuvuuksista, joita kyllä riittää roppakaupalla. Niiden uusiminen saatikka yhdistäminen on kuitenkin haastavaa jopa The Arkille itselleen. Onnistuessaan lopputuloksena olisi ehkä maailman paras levy. Yhtye ansaitsee yhä paikkansa yhtenä maailman kovimmista ja tärkeimmistä bändeistä ja onkin mahdoton sanoa että Prayer For The Weekend olisi heidän huonoin albumi. Sanonkin sitä mieluummin neljänneksi parhaaksi.