From Ashes: As the Leaves Fall

Neljä demoa ja parisenkymmentä keikkaa aiemmin tehtaillut From Ashes on saanut aikaiseksi ensimmäisen kokopitkänsä. Tyylilaji on henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan vaikeasti työstettävä dark metal. Vaikea siksi, että turhan monet yhtyeet ovat uponneet itsetarkoitukselliseen tylsyyteen soundimaailmojen parissa runkutellessaan ja turhan harvat ovat saaneet soundiin tarpeeksi kiinteyttä ja jännittävyyttä. Nyt sitä löytyy.

Bändissä on kaksi laulajaa, nokkamies Wille, joka hoiti laulut alkuperin ja uudempi laulaja Essi, joka on ottanut Willen paikan lauluhommissa. Kun kuuntelee laulusuorituksia lähempää, huomaa hyvin miksi Essi on saanut itselleen pääasiallisen laulajan paikan. Jako on omalaatuinen: Essi örisee, ja Wille laulaa puhtaat suoritukset. Essi on erittäin pätevä kurkunraastaja, monipuolinen ilmaisultaan ja kappaleiden tunnelmaan sopivasti syksyistä väriä tuova tulkitsija. Willen lauluosuudet, joiden tehtävä on olla kommentoivana kuorona ovat sinänsä toimivia, mutta kuulostavat toisinaan hieman korneilta ja herran ääntäminen ei ole ihan mitään ammattitaitoisinta. Onkin siis parempi, että nämä laulut ovat lähinnä mausteena.

Erikoinen lisä soundiin on myös sellon mukanaolo vakiokokoonpanossa. Sellisti Artun soitanto korvaakin soolokitaran paikan levyllä. Silti sellon ääni ei ole mitenkään päällekäyvä tai itsetarkoituksellinen ratkaisu, vaan oikeasti hyvä mauste. Musiikki on melodialtaan pikemminkin kosketinvetoista kuin Willen kitaraan tai selloon keskittyvää, ja Joonaksen koskettimet ovatkin periaatteessa perinteisiin ratkaisuihin luottavia, mutta samalla toimivia. Muut soittajat, basisti Minttu ja (nykyisin ex-) rumpali Dani hoitavat tonttinsa erittäin hyvin myös, luottaen raakaan voimaan ja äänivallin murskaavuuteen. Erityisen hyvä esimerkki kokoonpanon yhteen pelaamisesta on aloitusraita Blackened. Lukuisia muitakin kohokohtia on. Kakkoskappale Withering Leaves on rumpusoundeiltaan häkellyttävän. Exiledin jylhät urut saavat ladattua juuri oikeaa tunnelmaa. Komeimpana kaikista lopetusbiisi Shadowy Garden, joka päättää musiikin harvinaisen tylysti. Mikään biisi ei tunnu turhalta kokonaisuuden kannalta, ei edes alle minuutin pituinen välisoitto Gehenna.

As the Leaves Fall on dark metallia, joka ei ole niin vakavasti itsensä ottavaa. Sen sijaan kyseessä on mielikuvituksen liikkeelle laittava paketti, joka kumartaa kevyemmällekin rock-ilmaisulle paremman kokonaisuuden aikaansaamiseksi (kerrankin mainospuheet siis pitivät paikkansa). Kunnioitettavat 18 kuukautta bändi teosta väsäsikin johtuen budjetin pienuudesta. Vaikka aluksi levyä vierastinkin, voin nyt useamman kuuntelun jälkeen todeta, että aherrus kannatti.