Pointless Note: Uusi alku / Poppari (tupla-ep)

hermitec007

Nimestään huolimatta Pointless Note tekee kantaaottavilla teksteillään kärkeviä huomioita. Yhtyeen valtavirtapanna vaatii kuuntelijalta hieman enemmän kuin formaattiradioiden soittolistat, vaikkei kolmikon kertosäekarsastus olekaan yhtä voimissaan kuin useilla kokeilevimmilla suhisijoilla tai meluun luottavilla musiikkimaakareilla. Jako kahteen kolmetuumaiseen kiekkoon on esteettis-kansitaiteellisesti viehättävä ratkaisu, mutta se on perusteltua myös levytysten sisältöjen puolesta. Uusi alku kuulostaa teemallisesti yhtenäiseltä kokonaisuudelta, kun taas Popparille tuntuu olevan koottu loput raidat, jotka nekin on ollut vaikea niputtaa yhteen. Jos kaikki kahdeksan sävellystä olisi läntätty samalle levylle, olisi lopputulos nykyistä kahtiajakoa huomattavasti hajanaisempi. Yhtyettä ei kuitenkaan tule syyttää linjattomuudesta, sillä kaikki kappaleet kuulostavat ainoastaan Pointless Notelta.

Uusi alku -puoliskon nimiraidan folk-helkyttely johdattaa kuuntelijan Pointless Noten pariin kuin varkain. Laulun sadunomainen tunnelma hämää helpolla lähestyttävyydellään, mutta sitä seuraava Kuollut?-kappale oikaisee kurssia – tai siis vinouttaa sitä. Pikkulintunen on lähes kymmenminuuttinen eepos, joka on lainannut kosketinlinjaansa New Orderin Age Of Consent -kappaleesta. Muutoinkin Joy Division ja New Order sekä Sonic Youth lienevät vaikuttaneet Tapio Juntusen, Niilo Klemetin ja Aki Luodon soitinten virityksiin. Vire ei valitettavasti ole tämän trion vahvuus. Epätarkka haparointi voi toimia tyylikeinonakin, mutta toimiakseen haparointi vaatisi enemmän yhdessä soittoa, jotta yhteinen päämäärä olisi jollakin tapaa selkeämpi.

Poppari-puolisko alkaa samannimisellä kesäbiisillä, jonka lyriikat tekevät riemastuttavaa pilaa kesähittien hölmöistä lyriikoista: ”Morrissey on ihana, muttei liian lihava”, ”olen poppari ja laitan tukkaani”. Maininnan arvoisia ovat myös tarttuvat ruma hunaja- ja löysä piimä -hokemat. Radiohittiä siitä on vaikea kuvitella muualle kuin Helsingin Kalliossa toimivaan Lähiradioon. Kolmikko löytää koneistaan ja kitaroistaan välillä vieraannuttaviakin virityksiä, mutta pääosin yhtyeen luoma äänimaailma pitää otteessaan. Varsinkin junnaava instrumentaali Weight Gain Plan viehättää koko pitkän kestonsa ajan. Razorblade-kappaleen vuorottelu suomen- ja englanninkielellä on ollut huono idea jo lähtökohtaisesti, mutta toimii levyllä paremmin kuin paperilla – lähinnä vokalistin intonaatiorikkaan tulkinnan ansiosta. Juntunen eläytyy vokaalisuorituksiin kautta linjan poikkeuksellisella antaumuksella, ja yltyy livenä vieläkin ekstaattisempiin suorituksiin, ainakin Näkymätön käsi -kappaleen perusteella. Se on purkitettu viime vuoden Loukkufestillä, jossa hän piiskasi itsensä lähes eläimelliseen hirnuntaan. Näkymätön käsi on skotlantilaisen taloustieteilijän ja moraalifilosofin Adam Smithin luoma metafora sosiaalisesta mekanismista, jossa ihmiset toimivat tavallaan markkinoiden näkymättömän käden ohjaamina. Wikipedian mukaan termi mainitaan Smithin laajassa tuotannossa ainoastaan kerran, mutta silti siitä on tullut erittäin tunnettu. Pointless Noten biisissä näkymätön käsi -sanapari huudetaan ilmoille ainakin kahdeksan kertaa – nähtäväksi jää, miten se vaikuttaa yhtyeen tunnettavuuteen. Kappaleen alkuspiikin mukaan Loukkufestillä oli ”tekemisen meininki tee-se-itse-tyyliin”. Sitä samaa on Pointless Notessa. ”Lisää näitä.”