Haterush: Baptised In Fire

Black Mark

Haterushin Baptised In Fire, raskasta musiikkia Ruotsista, vieläpä neljäntoista biisin verran. Siinä on hyvä lähtökohta. Kuuntelin levyn muutaman kerran läpi, jonka jälkeen katsoin mitä hyvällä ystävälläni Internetillä on sanottavana bändistä. Vastaan tuli nopeasti Desibelin arvio bändin aikaisemmasta Mark Of The Warrior -albumista. Totesin, että tulisin kirjoittamaan pelottavan samankaltaisen arvion. Ironista kyllä, jopa biisijärjestys on levyllä väärä edeltäjänsä tapaan.

Bändin debyytti sisälsi tylsää power metallia, nyt bändi mainostaa itseään melodiseksi ja dynaamiseksi hevibändiksi, jonka tunnusmerkkinä ovat vahvat kertosäkeet. Totuus on edellisestä lauseesta varsin kaukana. Melko hyvää alkua lukuunottamatta albumin musiikki on aneemista ja melodiatonta läpisoitantaa huonoilla soundeilla. Kertosäkeet yrittävät olla vahvoja, sillä niissä pyritään iskostamaan kuulijan päähän jokin sanapari yksinkertaisen riffin saattamana. Pari kertosäettä jäi minunkin päähän soimaan, mutta lähinnä sillä seurauksella, että halusin ne mahdollisimman nopeasti pois sieltä.

Pituutta levyllä on jopa yli tunnin, joka on yleensä minun papereissani positiiviseksi mainittava asia. Tämän levyn kohdalla asia on toisin, sillä oikeasti levytettävän arvoista materiaalia on tuskin EP:llistä ja jokainen kappale ei ylitä edes kipurajaa. Edukseen esiin nousee kaksi ensimmäistä kappaletta; Salvation ja Ending All The Rage, joissa on ne mainostetut vahvat kertosäkeet ja säkeistötkin on saatu puskettua todella hyvin läpi. Musiikin jäädessä heikoksi, laulaja Stefan Embretsson ottaa pääroolin. Mies hoitaa osansa tyylikkäästi, sillä hän on mainio ja vahva laulaja, jonka ääni yltää uskomattoman korkealle. Baptised In Firen hyvät puolet lueteltiin nopeasti parissa viimeisessä lauseessa: Stefan Embretsson ja muutama kova kappale, joista olisi kehnon ja ylipitkän albumin sijasta voinut tehdä erinomaisen EP:n.