Clifton Sextet: Tästä paikasta suoraan ylöspäin (EP)

Hiukan vaikealla nimellä varustettu helsinkiläinen trio on kasvanut basistilla ja rumpalilla ja alkanut soittaa myös live-keikkoja. Musiikki tuntuisi edelleen olevan melko valoisasti kaartavaa suomenkielistä säröpoppia, josta nousee ehkä eniten mieleen Egotrippi. Samanlaista powerpop-innostusta, menevää melodiaa ja jopa samanlaisia laulusävyjä löytyy tältäkin viiden biisin äänitteeltä. Siltikin bändi kuulostaa eniten vain itseltään ja on kasvamisensa ja live-treeninsä ansiosta saanut vielä lisää rentoutta ja kepeyttä kokonaisuutensa. Hyvältä siis näyttää ja kuulostaa…

Hilpeästi pianolla lähtevän, mutta särökitaralla kaartavan Suoraan ylöspäin-sävellyksen kohdalla se egotrippimäisyys loistaa ehkä selviten. Lyhyt iloinen pyrähdys on ehkä rennointa ja myös tarttuvinta Cliftonia tähän mennessä. Juho Vanhatalon energisesti hymyilevä laulu, auringossa köllöttelevät melodiat ja reipas särö lyövät kättä yhteen mainiosti. Hiukan tummempi Pariisi-Dakar kaartaa lähempänä mollia teemaan sopivasti rullaavalla poljennolla, rauhallisempi Levitän käteni todistaa että yhtye rullaa hyvin myös akustisesti. Pohdiskelevasti kaartava ja rennosti särisevä Claudia sanoi hei toimii, samoin tekee unelias pianoballadi Seinistä irtoaa paloja. Vieläkään Clifton Sextet ei ole sekstetti, mutta entistäkin tarttuvampi, sulavampi ja rennompi se kyllä on. Eiköhän seuraavaksi olisi jo sopiva aika panostaa siihen pitkäsoittoon?