Yes Boss: Look Busy

Dance To The Radio Ltd

Jostain syystä Look Busyn levynkansi antaa mielestäni odottaa jonkinlaista hard rock-pyristelyä. Yllätys oli, kun ensimmäisellä kerralla kaiuttimista virtasikin britti-hiphoppia. Yllätys oli hyvinkin iloinen, sillä brittien juureva tapa räpäyttää ja taustojen tuotannon puhtaus on mukava poikkeus pinnalla olevaan katu-uskottavuuden hakemiseen suttusoundeilla. Yhdistelmä on siis mukava: räpit kuulostavat aidoilta, mutta taustat eivät vajoa turhan konservatiiviseen soundimaailmaan.

Suomessa tunnetuin brittihoppari on varmasti The Streets, eivätkä genren muut sankarit varmasti kovinkaan tunnettuja suurelle yleisölle ole. Onkin siis ehkä yksinkertaisinta olla vetämättä suoria linjanvetoja muiden genren artistien välille ja todeta Yes Bossin musiikin olevan lähinnä vapauttavaksi bilemusaksi kuviteltavaa materiaalia.

Ei tämä siis mitään Goldie Lookin´ Chainia ole, vaikka sanoituksissa keskittyykin kuuntelemaan lopulta enemmän flow´ta kuin todellista sanottavaa. Noah B Brown hoitaa siis oman tonttinsa tyydyttävästi, eikä häntä voi moittia Gavin Lawsonin taustojen taakse jäämisestä. Lawson keskittyy yleensä toistamaan yhtä ainoaa drum´n´bass-looppia (lelurummuilla tosin) ja maustaa sitä toisinaan hyvin lyhyillä melodianpätkillä, kunnes palataan takaisin nykimisen perusoppeihin.

Levy on kauttaaltaan toimivaa kamaa, mutta parhaimmillaan Yes Bossin soundi on keskipään biiseissä Don´t Think, NYB ja Indie Kids. Niiden jumitus (erityisesti hauskasti kettuileva Indie Kids loistaa) on juuri sopivasti niin idioottimaista, että se jää päähän helposti, mutta ei niin rasittavaa, että siihen kyllästyisi. Sen sijaan levyn pistää pyörimään uudestaan ja uudestaan yhä helpommin. 12 raitaa ja intro ovatkin sen verran nopeasti sujuneita, että uudet kuunteluhetket ovat helppoja, vaikka aluksi tätä sujuvuutta ehkä kavahtaakin: saako tästä pitää näin paljon? Joten arvosana varoituksella. 60 kerran jälkeen saattaa tulla jo ällötys koko levyyn. Sitä ennen ehdoton neljä tähteä.