The Grit: Shall We Dine

I Used To Fuck People Like You In Prison

Brittiläinen psychobilly-pumppu The Grit on tyylillisesti kallellaan genren punkinpaan ääripäähän. Shall We Dine esittääkin lähes koko punkmusiikin historian asiaan kuuluvine tyylilainoineen: lätty sisältää rokkipunkkia, rockabillya, reggaeta, skata, kansanomaista juomalaulantaa sekä hc-paahtoakin. Tämän sopan kietoo yhteen keinuva kvinttibasso, joskin läskärin läiske meinaa liian usein hautautua pinnassa olevien särökitaroiden alle. Muutoin saundit ovat kohdallaan ja trion soitto on perus tiukkaa, mutta hiukan nyanssitonta lainatyylien perinteitä ajatellen.

Levyn kappaleet ovat niukkoja kolmen soinnun jyystöjä, mutta erilaiset rytmit ja tyylilliset kuriositeetit sekä harvemmin käytetyt instrumentit lisäävät niiden mielenkiintoa. Suurinta osaa kappaleita kuunnellessa ei voi kuitenkaan välttyä pohtimasta, että mistähän mikäkin idea on lainattu. Syynä lienee se, että vaikka tyylejä yhdistelläänkin, ei niistä saada kovinkaan oman näköisiä versioita aikaiseksi. Vahvimmiksi nousevat melodisesti rokkaavat Fear And Consumption ja No Grit, sekä huuliharpun boostaama Surrender. Itse lämpenen muutoinkin paremmin letkeämmille vedoille, joissa näiden Lontoon huligaanien taito ja tyylitaju pääsevät paremmin esiin.