Superchrist: Surfing The Zeitchrist

Disco Blanco

Helsinkiläinen Superchrist on kiistatta yksi tämän hetken kiinnostavimmista kotimaisista bändeistä. Yhtyeen uniikkia äänimaailmaa voisi kuvailla ”hieman kaikkea sekoittavaksi keitokseksi”, jossa modernin vaihtoehtorockin jylhyys lyö sovussa kättä funkin ja jopa poikkitaiteellisen hörhöilyn kanssa. Onneksi yhtyeen moniin suuntiin kurotteleva ilmaisu ei kuitenkaan syö tehoja dynamiikalta ja iskevyydeltä, sillä kaiken taustalta löytyy jämäkkä ja simppeli selkäranka. Triona operoiville bändeille, kuten Superchristille, ei usein jää soundinsa kanssa juurikaan ylimääräistä pelivaraa. Rumpujen ja basson luoman kivijalan on varsinkin live-tilanteessa pidettävä paketti extra-tarkasti kasassa, mutta tämän kanssa Superchristilla ei ole ikinä ollut ongelmia.

Kuten hieman odotinkin, Surfing The Zeitchrist vaatii aikaa ja keskittynyttä kuuntelua avautuakseen. Levyn ”helpoimmat” kappaleet, kuten Gila Monster ja Neighbour´s Song, jäävät kyllä parista laakista päähän, mutta muilta osin levy luovuttaa lämpöä varsin verkkaiseen tahtiin. Tämän tyyppinen etäisyys ja synteettisyys tuntuvat varsin tarkkaan herkituilta, eivätkä ne millään tavoin häiritse levyn kuuntelua.

Ehdottomasti parasta Superchristissa on, että se osaa ja uskaltaa haastaa kuuntelijan. Esimerkiksi käy hienoilla itämaisilla viboilla etenevä Gamblessing, johon oivallisesti mahdutettu haitari tuo vielä lisää särmää. Ihan heti ei tule mieleen yhtä onnistunutta kurtun käyttöä rock-musiikissa. Esiin voisi nostaa myös loppupuolelle piilotetut Acceleratorin, joka onnistuneesti edustaa Superchristin suoraviivaisempaa linjaa ja Coming From The Sean, jonka unenomaisessa mystisyydessä on jotain lähes uskonnolliseen viittaavaa hartautta.