Julkaistu: 31.03.2007
Arvostelija: Janne Kuusinen

Millimalli ky (Ltd)
Helsinkil�is-espoolainen Discordia esitti luovaa, lupaavaa satsia esikois-ep:ll��n �On A Thin Rope� vuonna 2005. Nyt pitk�soiton my�t� lupaavuus on eskaloitunut hyvin mielenkiintoiseksi, kunnianhimoisaksi s�velkieleksi, johon kielt�m�tt� voi yhdist�� lehdist�tiedotteen termin �Progressiivisen rockin uusi aalto�. Yhtye pyrkii irti paitsi progelle tyypillisest� yliteknisyydest�, my�s 70-luvun nostalgiasta. Kokoonpano pyrkii toimimaan 2000-luvun hengess�. B�ndin Primus Motor on vocalisti, vision��ri, musiikkitieteilij� Tero V��n�nen. Uutena elementtin� kokoonpanossa toimii (ja toimii!) Riikka H�nninen, er�s maamme puhdas��nisimmist� nicelaulajista. Se, ettei ihan everyday-pohjalla olla liikkeell� t�ll� levyll�, kuvastuu ym. aisaparin �sivuinstrumenteista�: V��n�sell� se on bassoklarinetti, H�nnisell� tinapilli.
Suurimmalta osin V��n�sen ja kitaristi Antti Tolkin kyn�ilem� ohjelmisto tasapainoilee sen �oikean� progen, rockin ja jopa metallisten s�vyjen kaikuisalla ei-kenenk��n-maalla h�kellytt�v�n mallikkaasti ja luontevasti. Aiheissa liikutaan nuorella & vihaisella, fantasiavivahteisella patsastelupohjalla, jota ryyditt�� hienovireinen huumori sek� itseironia. Proge on valjastettu rengiksi, ei korotettu is�nn�ksi, mik� on omiaan tuomaan t�lle musiikille hyvinkin valveutunutta, muttei silti besserwisser�iv�� kuulija- ja kannattajakuntaa. Osa heist� ehk� ik�v�i YUP:n varhaistuotantoa, osa on vain uteliaita. Discordian musiikki iskeytyy kiintoisalle, kartoittamattomalle, tavallaan riskaabelille musiikilliselle maaper�lle, jossa eri tyylien synteesi toivottavasti kutsuu kuulijat luokseen yli tyylirajojen, t�ll� ala-ala-ala-genrejen jumalanhylk��m�ll� vuosituhannella.
Ehdottomasti on mainittava erikseen suurin omintakeisuus. Mielest�ni Discordian kappaleissa kuultaa l�pi 1900-luvun taidemusiikki. Etenkin lauluosuudet sis�lt�v�t kuulijalta paljon vaativia elementtej�, hankalia intervalleja. Hurjimmillaan liikutaan modernin oopperan kent�ll� sen verta, ett� lupaan bullakahvit sille, joka t�t� ��nitett� hississ�, hetkelm�radiossa tahi yhteislaulutilaisuuksissa kuulee.
Sis�piirin tietoa paljastettakoon my�s hieman. V�itt�isin nimitt�in, ett� levyn kappaleiden omaksuttavimmissa/popimmissa elementeiss� manifestoituu V��n�sen mieltymys Queenin musiikkiin. Apinoinnista ei tietenk��n ole kyse, mutta jonkinlainen kviinm�inen spektaakkelimaisuus on onnistuttu imem��n Discordia-saundiin. Ehk� alitajuista, ehk� ei, mutta mit�p� tuosta, kun kyseinen mauste kerran maustaa.
Kontrolloidusti levottomanr�ike�t kannet kuvastavat kiitett�v�sti sis�lt��. L�pin�kyv�st� kotelonreunasta vahingossa kurkkaamaan p��sev� b�ndin j�sen (onko h�n se �Liipas Lipas�?) tuo sekaan hieman tahatonta komiikkaa, mutta v�ri-iloittelu on silti kokonaisuutena paitsi tinkim�t�in, my�s kiehtovasti ristiriidassa nykyisen, rockin mustaan v�riin mielt�v�n stereotyyppimielikuvan kanssa. Ev�stykseksi kuitenkin jatkossa, muillekin: oikolukekaa ja -katsokaa aina. Kaikki. Moneen kertaan.
Discordia tekee sen, mik� on oikein, eli kaulii, k��nt�� ja kyseenalaistaa elitistien kikkailumusiikin hykerrytt�v�ll� tavalla.




"Helsinkil�inen hyv�� rock-musiikkia soittava yhtye, jonka tuotannon monet lukevat progressiivisen musiikin lahkoon."
Linkki:
facebook.com/discordiamusic
(P�ivitetty 16.5.2021)
Kommenttien keskiarvo:




Minun on pakko er��n� levyn tekij�n� ilmoittaa, ett� tekstiliitteess� olevat tekstivirheet on korjattu ja uusi painos saapunut! Eli oikoluku tapahtui kuin tapahtuikin... Virheellisen tekstiliitteen saaneilla on oikeus pyyt�� meilt� korjattu kappale.
Vaan olipas hieno ja n�kemyksek�s arvostelu Janne 6sinen:lla!
-f��n�
Virheellisen tekstiliitteen saaneiden kannattaa ennemmin s�ilytt�� ja cherishata kyseinen liite tulevaa ker�ilyarvoa ajatellen & ahnehtien, eiksje!