Tommy Huovinen: Omissa käsissä

Low Frequency Records

Kaksi vuotta sitten julkaistulla debyytillään Tommy Huovinen esitteli karhea-äänisen, suomalaiseen singer-songwriter –perinteeseen nojaavan ilmaisunsa ja osoitti potentiaalia. Itse debyytti ei kummemmin säväyttänyt tekstien kuten ei myöskään sävellystyön suhteen. Toinen albumi, Omissa käsissä, on vienyt ilmaisua eteenpäin. Soundimaailma on huomattavasti aiempaa lämpimämpi ja selvempi, kappaleiden sovitukset onnistuneita ja tekstitkin ovat astetta vähemmän naiiveja. Neiti jää, Ruusuni haudalla ja Luoksesi Tukholmaan ovat ilahduttavan onnistuneita ja ennen kaikkea hyvin tunnelmallisia balladeja, joita on ilo kuunnella. Radiossakin soinut Miljoonasade-cover Silmitön talvi istuu artistin ilmaisuun hyvin, mutta tuntuu jotenkin joutavalta äänittää cover, kun biisintekopotentiaalia tuntuu kuitenkin löytyvän.

Perkeleet on jokseenkin hupaisa disco-crossover, mutta ei läheskään yhtä outo kuin aloittelijapianistien harmoniantajuun perustuva reggae Eihän tämän nyt näin pitänyt olla, joka hyvin vakavamieliseen tekstiin yhdistettynä tuntuu suorastaan rienaavalta. Nainen johon en yllä on puolestaan sangen onnistunut rock-kappale, jossa karhean laulu-äänen ulottuvuudet ovat kohdallaan. Asialla on valitettavasti myös toinen puoli. Usein tuntuu siltä, että Huovisen äänen ilmaisuvoima ei riitä eheään melodiankuljetukseen. En tiedä onko kyseessä tietoinen valinta käyttää virheellistä äänenmuodostusta melodisuuden kustannuksella. Tekstit kaipaisivat edelleenkin vähän lisää omaperäisyyttä ja potkua, vaikkakin parannus debyytin latteuksista on päätä huimaava. Huovisesta näyttäisi tulevan merkittävä suomalaisen rockin tekijä, jos kehitys jatkuu samaan malliin.